ELLI.
Mutta kule hiljaa .. äitisi on nukahtanut.
ANTTI.
(Menee vuoteen luo; katsoen tarkasti sairasta.) Hän ei elä kauan.
ELLI.
Jokaiselle kerran loppunsa tulee.. (Katselee Anttia.) Näytäthän kovin väsyneeltä. Miksi lepäsit niin vähän aikaa? Olethan jo valvonut monta yötä perätysten.
ANTTI.
En saanut unta. (Pitelee otsaansa.) Ihmistä koetellaan .. tuntuupa siltä kuin kaikki taistelut olisivat päässä.
Hän tuossa taistelee kuoleman kamppausta, minä tässä elämän.