Mutta sinua vaivaa jokin, minä tunsin sen herätessäni.
Käypäs istumaan tuolille tuohon viereeni, että saan sinua tarkemmin nähdä. (Ottaa Anttia kiini kädestä.) Olethan vaalea paljosta valvomisesta ja silmissäsi huomaa tuskan. Sinä salaat minulta jotakin.
ANTTI.
Kuinka minä voin olla rauhallinen, kun näen sinun loppusi lähenevän.
ÄITI.
Ei ole se ainoa syy. Muukin sinua vaivaa, vaan pelkäät puhua minulle sen vuoksi, että olen sairas, mutta sehän saattaa minut vielä levottomammaksi. Kuule, elä salaa mitään. Mikä sinua vaivaa?
ANTTI.
Onhan minulla nyt kenties vaikeampi kuin sinulla. Minä olen rikollinen edessäsi. Äiti, minä olen pettänyt Sinut. (Painaa päänsä äitin vuoteesen ja itkee.)
ÄITI.
Antti, elä itke, en minä sinua tuomitse. (Nostaa hänen päätään.)