ÄITI.
Elä lapseni niin, että sinäkin siellä asunnon löytäisit.
(ANTTI ja palvelijoita kokoontuu huoneesen, he pyyhkivät kyyneleitä silmistään.)
ÄITI.
Elkää itkekö, minulla on hyvä olla. — Hetki lähenee.. Kohta olen tuolla.. Mikä tuo kirkkaus?.. (Koettelee nousta ylös.)
(ANTTI ja ELLI auttavat häntä.)
ÄITI.
(Istuillaan Ellin tukemana.) Kas, tuolla on pikku Eevani! (Tavoittelee käsillänsä ilmaan.) Hän on niin puhdas ja kirkas kruunu päässä, hänellä on enkelin siivet.. Ja tuo hyvä paimen heidän joukossaan.. Eevani, Eevani! Hän hymyilee minulle.. (Painuu vuoteelle.)
ANTTI.
Äiti hourailee.