(KAIKKI itkevät.)
ELLI.
Katsokaa, hänellä on hymy huulillaan. Vieläkö voit, Antti, epäillä sitä uskoa, jossa nytkin äitisi noin vakuutuksessa kuoli?
ANTTI.
Äiti, äiti!.. Mitä on kuolema? Sinä sen nyt tiedät. Eikö sitä voi tietää ennenkuin tuolloin vasta, kun kaikki on lopussa? Jokaisen täytyy kokea, ennenkuin tietää mitä kuolema on. (Tarttuu äitinsä käteen.)
Oletko petetty, vai pettänyt?
Kolmas Näytös.
(Huone Antin kotona. Lämmin kesäaamu. Ikkunat ja ovet auki, peräovesta näkyy portaat ja kirkas päiväpaisteinen maisema.)
(ELLI istuu ikkunan luona somassa, mutta yksinkertaisessa kesäpuvussa ja ompelee, hyräillen jotakin virren nuottia.)