— En minä tiedä, mutta isä kertoi illalla.
— Mutta jäädääskin katselemaan sitä.
— Jäädään, jäädään! päättivät kaikki ja siirtyivät vähä vähältä, yhä rohkeammiksi tullen pihaportin eteen yhteen kasaan.
Oli ne liput heti huomattu kylässäkin, vaikkeivät Jussilan rakennukset sinne näkyneet korkeitten peltotörmäin takaa.
Lannanvetäjät näkivät ne kasoilleen, joita parhaillaan hajottivat, kyntäjä näki ne, kun sattui vakonsa päässä päätään nostamaan ja sinnepäin katsahtamaan.
Kyntäjä antoi hevosen seistä ja katseli niitä, ja kasalla nojauttiin tadikkoon ja tuumittiin: saadaanpa nähdä antaako isäntä vapaata iltapäivää, että päästäisiin katsomaan.
— Pitäisi sinne päästä, koska noin komeasti alkaa.
— Anttilan Jussi kumminkin pääsee, se menee sinne kilpakyntöön.
— Äläpä! Vai menee se. Sehän niissä on käynyt ennenkin.
— Tanssitaankohan siellä? tuumasi piioista joku.