— Niin, ja voipihan sieltä salolta saada jonkun kyyditsemään eteenpäin.
— Pitkäkö tämä on taival? kysäsen joukkoon minä.
— Kuusi peninkulmaa.
— Kuka sen on mitannut? sanoo joku.
— Ka mittasihan sen insinööri silloin, kun maantien linjaa tarkastettiin.
Joku arvelee, että minun olisi viisainta lähteä Kajaanin kautta. Se merkitsi sitä, että minun olisi pitänyt ajaa omia jälkiäni takaisin Kajaaniin viisi peninkulmaa, sillä sieltä juuri olin tulossa.
Aamulla lähdettiin sentään hämärissä salotaipaleelle, niin oli illalla päätetty.
Jäätä ajettiin aluksi ja kirkonkylä jäi taaksemme. Siinä oli heinän ja puun vetäjien jälkiä jo moneen ristiin. Tunsin itseni täysin turvalliseksi ja olin mitä parhaimmalla päällä, kun matka mielestäni alkoi niin hyvin.
— Hyvinhän tämä pitää, arvelin kyytimiehelle.
Hän vilkasi minuun ja sanoi: