Nyt on siis terva Oulussa, mutta ennenkuin se siellä on rahaksi muutettuna, on sen kanssa vielä monta hommaa.
Kun tervamies on saapunut lastilleen Oulun hoviin ja alkaa siellä tehdä kauppoja tavarastaan, tulee hovin "räkäri" (tervanmittaaja) ja laskee kaikkein ensimmäiseksi tynnyreistä veden pois. Sitä laskettiin kyllä jo kotonakin, mutta sitä on matkalla karttunut lisää, sillä tervasta eroittuu pitkän aikaa yhä uutta vettä, joka laskeutuu tynnyrin pohjaan. Kun nyt vesi hovissa on laskettu pois, menee yksi kokonainen tynnyri toisten täytteeksi, niin että 25 tynnörin lastista on vaan jälellä 24 tynnyriä. Mutta sitten vähentää tervahovin pehtoori vielä jokaisesta tynnyristä vastaisen veden varalle 3 kannua, niin että 24 tynnyristä, jotka ovat jälellä, vähennetään 72 kannua. Kun täysimittaisen tynnyrin tulee sisältää 48 kannua, jää siis lastista vielä pois 1 1/2 tynnyriä, jotenka tervamies pääsee lopullisesti tekemään kauppaa vaan 22 1/2 tynnyristä, vaikka hänellä lastinaan kyllä alussa olikin 25 tynnyriä. Ja kun hän 25 sylen haudasta toi Ouluun 2 lastia, eli 50 tynnyriä, on hänellä haudastaan myytävää tavaraa siis vaan 45 tynnyriä.
Haudasta tulee hienoa eli ohutta tervaa vaan noin neljäsosa, ja kolme neljättäosaa tulee paksua. Hieno terva on kalliimpaa, täysihintaista, paksu on halvempaa. Edellisestä on viime aikoina Oulussa maksettu Smk. 17: 50, jälkimmäisestä 16: 50 tynnyriltä, ja kun siis edellistä tulee 25 sylen haudasta 11, jälkimmäistä 34 tynnyriä, saamme tästä seuraavan laskun:
11 tynnyriä hienoa tervaa à 17:50… Smk. 192:50 31 tynnyriä paksua à 16:50………. " 561:— Summa Smk. 753:50
Siis on tervanpolttajan koko lopullinen tulo 25 sylen haudasta tasaisissa markoissa 753 markkaa.
Mutta tehkäämme nyt edellisen selityksen perusteella taulu kaikista menoista, mitä hänellä on ollut, ennenkuin pääsee tämän rahan herraksi, ja laskekaamme siinä päiväpalkat sellaisiksi, mitä niillä paikkakunnilla tavallisesti jätkälle talonpojan töissä maksetaan, huomioon ottaen sen, että haudan valmistuksessa voi olla naisiakin mukana ja osaksi alaikäisiäkin, joten päiväpalkka siinä työssä on laskettava halvemmaksi.
Taulu tulee tällainen:
Tervapuitten kolomiseen 50 keväistä päivätyötä à 2:50 ……………….. Smk. 125:— Kaatamiseen 50 talvista päivätyötä à 1:50 " 75:— Tervaksien ajo haudalle 25 talvista hevospäivää à 4:— ………………. " 100:— Pienimiseen 25 keväistä päivätyötä à 2:50 " 62:50 Haudan tekoon 96 kesäistä päivätyötä, osaksi naisia ja ala-ikäisiä à 1:75 " 168:— 4 hevosen päivää samassa toimessa à 2:— " 8:— Haudan polttaminen 68 päivätyötä à 2:50 " 170:— Tervan puhdistus 2 päivätyötä à 2:50 " 5:— Tynnyrien ajo rantaan 7 hevospäivää à 5:— " 35:— 50 tynnyriä kruunattuina à 1:50 " 75:- 50 tynnyrin kuljetus Ouluun à 3:25 " 162:50 Summa Smk. 986:—
Tällainen on siis loppusumma. Se voi monista asianhaaroista riippuvana vaihdella jonkun verran, vaan ei kovin paljoa, sillä enimmät suuremmista meno-eristä pysyvät siinä jotensakin samoina niin lähempänä uittoväyliä kuin edempänäkin niistä, ainoastaan valmiin tervan kuljetuskustannukset voivat enimmin vaihdella. Jos käytetään vanhaa hautaa, saattaa hautatyön lyhentää kolmella päivällä, eli 24 päivätyöllä, joka tekisi 42 markkaa.
Mutta tämän laskun tulos on todella enemmän kuin kummallinen. Päiväpalkat ovat pohjolan nykyisiin oloihin nähden arvatut pikemmin alhaisiksi kuin korkeiksi, melkein niin alhaisiksi, ettei niillä ihan hyvästi päivämiehiä saakaan, ja jos juuri saakin, niin ei niitä ainakaan kannata tervatöissä pitää, ell'ei haudan omistaja tahdo syöstä itseään suorastaan kerjäläiseksi. Hän on tehnyt lähes 1,000 markan työn ja saa siitä 750 markkaa. Sysiä tosin jää haudasta joku määrä, mutta tulo niistä on niin mitättömän pieni siellä erämaissa, joissa ei ole tehtaita eikä muita sellaisen tavaran tarvitsijoita, että niitä tuskin voi laskuissa ottaa lukuun ollenkaan.