— Rientäkäämme pois täältä, — joudutti László, ennenkuin he vielä ehtivät sanaakaan vaihtaa — rientäkäämme, rientäkäämme!
— Mutta miten olet sinä vapauttanut minut?
— Kyllä kerron sitten kun ensiksi olemme kyllin kaukana täältä.
Menkäämme vaan.
— Mutta minne menemme?
— Minne hyvänsä, kunhan vaan emme jää tänne.
He lähtivät jälleen niinkuin kerran ennenkin, ilman päämäärää yli tiettömien arojen, ja vasta sitten kun he olivat jättäneet kauas taaksensa Sárospatakin, alkoivat he haastella.
— No anna minun nyt jo kuulla, miten sinä olet vapauttanut minut?
— Kerro sinä kuitenkin ensiksi, miten sinä jouduit vankilaan.
— Minun kertomukseni on hyvin lyhyt — alkoi hän — ja samalla hyvin surullinen. Rozsomák, jonka seurassa lähdin Wieniä kohden, ei ollut kukaan muu kuin kreivi Bercsényi.
— Sitä minä jo arvelin.