— Ja jota Jumala ensiksi auttaa, lähteköön toista etsimään.
— Ja muut päätöksemme pysyvät ikuisesti voimassa.
Kyynelsilmin he ottivat toisiltaan hellät jäähyväiset. Rozsomákin kävi heitä sääliksi ja hän itsekin kuivasi kyyneleen silmästään.
— Älkää nyt viisastelko ja käykö hellämielisiksi. Lähdetään kernaammin samoja teitä kaikki kolme. Entäpä jos voisin antaa teille kummallekin kelpo tehtäviä.
— Ei, ei — päätti Pista. — Te olitte aivan oikeassa. Eri tahoilla täytyy meidän saavuttaa onnemme.
— Hyvä on, poikani — sanoi Rozsomák pudistaen lämpimästi Pistän kättä — sinulla on kelpo sydän oikealla paikallaan: sinä jaoit minun kanssani jäniksen ja sanoit tahtovasi tehdä suuria tekoja. Hyvin teit, poikani, jäädessäsi tänne, sillä jos Jumalakin tahtoo, vien minä sinut sellaiseen paikkaan, missä suuria tekoja tehdään.
Mikä se sellainen paikka oli, sen saamme pian nähdä.
VII.
Hallitsijan iltapäivä.
Erdélyn valtaistuimella istui hänen korkeutensa Mihály Apaffy, joka oli oikein kelpo hallitsija, mutta joka myöskin teki paljon pahaa, varsinkin iltapäivisin.