— Sellaiset penikatko? Ei nyt ole joulu, eikä minulla oli aikaa kuulla heidän virsiään. No, olkoon menneeksi, päästä sisään.
Kaksi pellavanvaaleaa poikaa astui huoneeseen, toisella, vanhemmalla, olivat silmät punaiset itkusta, toisen silmät olivat kirkkaat ja rauhallisen siniset.
— Ketä olette, pikkumiehet? — kysyi Krucsay.
— Me olemme Veresin poikia — vastasi vanhempi.
— Sen voin nähdä tukastanne. No, mitä tahdotte?
Silloin astui nuorempi poika aivan hirvittävän ja julman näköisen
Krucsayn eteen ja sanoi:
— Me tulimme sinun luoksesi, mahtava herra, senvuoksi, että pieksit kuoliaaksi isämme.
— Entä sitten? — sanoi Krucsay nauraen olkansa yli. — Tahdotteko minua herättämään hänet henkiin?
Nyt sanoi vanhempi poika:
— Me tahdoimme sanoa sinulle vaan, että varo itseäsi!