— Älä ole olevinasi, vaan puhu suusi puhtaaksi!
— No, koska itse sen tahdot, sanoi Lehtimaa ja alkoi kaivaa poveaan, niin voinhan sitten sanoa, että olen saanut papinkirjani.
Näillä sanoilla, joihin Lehtimaa oli paljonkin rakentanut, ei ollut minkäänlaista vaikutusta.
— Mitä sinun papinkirjasi minua liikuttaa? tuli lyhyesti ja rauhallisesti Kalle Pihlin suusta.
— No, no — eiköhän sentään vähän liikuta!
— Ei pikkuistakaan!
— Ajattele tarkkaan, mitä sanot…!
— Herkeä lörpöttelemästä joutavia, keskeytti Kalle Pihl ja istuutui.
Lehtimaata vähän hämmästytti toisen varmuus, mutta hymyillen vetosi hän kuitenkin Annaan ja kysyi:
— Saako vaimosi tietää koko salaisuutemme?