— Saattoi olla kello noin kahdeksan paikoilla.
— Milloinkas murhatut tavattiin?
— Seuraavana aamuna kello yhdeksän.
Tuomari jäi vähän tuumimaan lautakunnan kanssa.
— Mistä päin se tuli?
Sitä ei tiedetty. Lautakunta näytti miettivältä ja tuomari kuulusteli vielä sitä todistajaa, joka oli ensiksi tullut murhapaikalle.
Kalle Pihl oli maannut tallissa kallo halkaistuna ja Anna oli suullaan porstuassa. Ovet olivat auki ja kaikki muuten paikoillaan.
— Eikö ollut vereksiä jälkiä torppaan ja torpasta pois?
— Oli, oli reen jälki maantiellä, mutta torppaan ei se vienyt. Ja kun oli koko yön tuiskunnut — lisäsi todistaja.
— Niin no, silloinhan sinä et osaa meitä jäljille näyttää, virkkoi tuomari, ja apulaiset nauroivat hänen sukkeluudelleen samoin kuin viisaustieteen kandidaattikin.