Silmäs siellä kaihtuu,
Ja kun noin se kaihtuu,
Kaikki kuvat, mielteet
Sulta tyhjiin haihtuu.
Ilma raskas ain on,
Henkes ahdas vain on;
Kun sa ulos pääset,
Luot kuin päältäs painon.
Turha rukous oisi!
Mitäs uhrit voisi?
Ken siis alttarille
Kynttilöitä toisi!
Halutonna mieli.
Saapuu aatteet, saapuu kaihot huolen,
Kaukaa, vienoiset, jo hiljaa rusovuollen
Purtta liidättäin;
Airoin lepään, viihdän venhon juoksun,
Liekuttelun tunnen, tunnen kukkain tuoksun,
Joista unta näin.
Tiesi, liekö oikeinkaan, kun tälleen
Nostan airoja ja kiinnän katseen jälleen
Kohti rantamaa!
Tiesi, liekö maiden menetettyin
Rannat tuolla, minne katse kiis ja vettyin
Tähtää usvain taa!
Olkoon niin, ett' tunne tää on tuttu,
Olkoon vanhan imettäjän turha juttu,
Kun ma saanen vain
Airot lepuuttaa ja viihtää juoksun,
Tuta liekuntaa ja tuta kukkain tuoksun,
Niinkuin lassa sain!
Kärpässurinaa.
Kuin kärpäset hyökkäämme ruutuhun päämme,
Näet siivet on meillä, ja lentäviks jäämme!
Me hyrräämme, ryömimme — koitos ja tulos —
Ja hyrräämme taas, — ei muuta kuin ulos!