MAHLOW. Siinä on ovi — jätä taloni!
ERNST. Ei milloin jälleen siihen tullakseni. — (Ottaessaan kaavansa kainaloon, aikoo hän mennä.)
MAHLOW. Se kuitenni jääpi tähän! — Se on minun omaisuuteni.
ERNST. Teidän omaisuutenne?!
MAHLOW. Niin, minulle kuuluu aine, minulle aika, jolla sen valmistitte! —
ERNST. Ha! uskaltakoo yksi, kädellä tarttua työhöni! — Siellä ylhäällä kadon alla, äitini vainaajan kuolin-vuoteen ääressä, tuli se ajatelluksi ja tehdyksi. Ja ei lastuakaan siinä ole teidän omaisuuttanne. Astukaatte syrjään! — Sillä niin totta kuin elän — murennan sillä pääkallon sille, joka uskaltaa ojentaa kätensä sen perästä! (menee perä-oven kautta ulos.)
MAHLOW ja KAARLE (samassa pois.)
Muutos. (Komea viini-ravintola. Vasemmalla suuri pöytä, jonka ympärillä tuolia on. Oikealla pienempi pöytä, tuolia j.m. Ovi perässä.)
7:s Kohtaus.
Herra Farren. Viinuri.