EMILIA (Ylpeästi:) En käy teidän kanssanne kaduilla. — Jättäkää meitä?
KAARLE. Silloin minä olen käyttävä väkivaltaa!
13:s Kohtaus.
Entiset. Ernst.
ERNST (Syöksee Kaarlen päälle, tarttuu hänen käsivarteensa ja vetää häntä väkevästi esiin;) Ha, ilkiö! — Eikö se jo ole sinulle kylläksi, että olet tuottanut murhetta ja puutetta majaani, pitääkö sinun myös koettaman saastuttaa se pahuuksilla, rehellistä nimeäni häpeällä tahrataksesi?
KAARLE. Laskekaa minua irti!
ERNST. Vielä sana, ja minä muserran tyhjän kallosi! (laskee häntä irti:) Älä liiku paikalta, taikka ruhjon sinua, kuin hauraan ruovon! — Maria, onko hän solvaissut sinua?
EMILIA (Astuessaan esiin:) Minä olen häntä varjellut!
ERNST. Emilia!
EMILIA (Ojentaen hänelle käden:) Ernst! — Sattumus on saattanut minua tämän konnantyön jäljelle. Uusi herra von Mahlowin palvelija juoksee rappuisista alas, minun aikoessani mennä ylhään. Hän kantaa kirjeen, jonka hän pudottaa astuessaan ohitseni. Nostan sen maasta ja luen ulkokirjoitusta. Kysyn: keltä on kirje? Ja hän vastaa: nuorelta herralta. Olin kuoleman tuskissa, sillä se oli minulle mahdotonta näkemättä päästä talosta, ja että kirje sisälsi jotakuta hävytöintä, sen tiesin varmaasti.