ERNST. Ja saanko kysyä, mintähden minua otatte kiinni?
POLIISI-KOMMISSARIUS. Te olette syytetyt varkaudesta.
EMILIA. Keltä? Kuka sen rohkenee?
MAHLOW. Sinun pitää paikalla lähtemän minun kanssani.
EMILIA. Väkivalta vaan on minua saava tästä huoneesta!
MAHLOW. Niin väkivaltaa tahdonkin käyttää.
ERNST (Tuijottaessaan eteensä:) Varas! — Minä varas! Oi äitiä, kalpeat kuolemanposkesi arkussa punastuvat sanoista: poikasi varas! (Kiivastuen:) Ken rohkenee minua niin kutsua?
JOHN. Minä takaan tästä miehestä! Takaan koko omaisuudellani hänestä! — (Mahlow'ille:) Pidättäkää itsenne, herrani! Katsokaa ympärilleni, siinä makaa sairas nainen, tämän miehen sisar, jonka hänen pitää elättää ja joka kenties kuolee pelästyksestä. — Älkää manatko murhaa teidän omatunnollenne!
MAHLOW. Kuka olet kurja, että uskallat sekaantua asioihini?
JOHN. Kuka olen? — Rehellinen mies, joka ei kenenkään edessä luo silmiänsä maahan. — Ylenkatsotteko te minua sentähden, ett'en minä kanna nuttua niin hienosta verasta, kuin te? ett'en minä seuraa uutta muotia, kuin te? Kunnioitusta ijälleni — minä pakotan kyllä kunnioitusta siitä, mitä teen! —