MAHLOW (Vähän vai'ettuaan:) Kuuntele minua! — Ja jos itsekin tahtoisin luopua tästä tahdosta, — minä en sitä voi. — Tiedä — minä olen joutumaisillani häviöön — 20000 taaleria voi minut pelastaa. Tässä on naimissovinto kauppiaan Renard ja sinun välillä. Allekirjoituksesi antaa minulle sen keinon, jolla voin pelastaa itseni tästä pulasta.
EMILIA. Oi Jumalaani, mitä se on?!
MAHLOW (Pannessaan naimissovinnon pöydälle.) Päätä siis! Kynän-pyörähys sinulta pelastaa minut häviöstä, kadotuksesta — jaa — kuolemasta! Sillä tiedä, ennen jätän elämän. —
EMILIA. Pidättäkää itseänne, isäni — te olette kristitty!
MAHLOW. Siitä ei sinulla ole minun kanssani keskustelemista. Vastaa — aika lähenee — joka hetkessä voi ovi avautua ja minä olen hävinnyt!
EMILIA (Hetken ääneti — menee hitaasti pöydän luokse:) No — antakaa minulle kynä! — (Katsellessaan sitä:) Sinä hoikka putki, sinun käressä on surullinen onnen kohtalo — muutamat merkit, mustat, kuin kuoleman lähettiläs, piirretään tähän lehteen — ja kasvavat ylitse pääsemättömiksi muuriksi, minun ja onnen välille! (Vähän vai'ettuaan:) Minä allekirjoitan kahden sydämmen kuoleman tuomion! (Aikoessaan kirjoittaa — pidättää hän yht'äkkiä itsensä:) Mutta kuinka, isäni! — Jos minä nyt tuon miehen kanssa astun alttarille — ja pappi minulta kysyy: rakastatko sinä tätä miestä? — Enkö valhettele jos sanon: rakastan? Eikö se olisi rikos sakramenttia vastaan, ihmiskunnan pyhintä laitosta vastaan? — En! En! (Astuessaan kiireesti pöydältä:) Vaatikaa minulta mitä tahdotte, elämäni onnikin, — minä annan mielelläni sen teille — mutt' älkää tätä, isäni! älkää tätä vaan! —
MAHLOW. Musertakaa pääni, te onnen käärmeet! — Hävittäkää, murtakaa minut — sillä kaikki on minun jättänyt!
14:s Kohtaus.
Entiset. Ernst. Tuomas (peräovesta.)
TUOMAS. Astukaa sisään vaan, täällä on herra von Mahlow.