Tuskinpa luonto on antanut muulle maalle synkempää pukua, kuin Islannille, jota vuoden kolmen neljänneksen aikana jää peittää ja lyhyenä kesänä alituisesti hyrskivillä aalloilla saarretaan. Jääpeittoisista vuorista tupruilee savu- ja tuli-patsaita; sillä sanomaton hehkuva liesi on saaren sisustaan kätketty. Hekla on Islannin peloittavaisin tulivuori, joka tuskin on peninkulman päässä merestä; sen syöksymiset ovat vielä hirmuisemmat, kuin Vesuvion ja Etnan. Tulivuorelle on varsin vaikea päästä, ja kun sen kukkulalla seisomme, on edessämme näköala — ehkä kaikkein kauhein maailmassa. Useiden peninkulmain alalla nähdään ainoastaan mustia, tulivuorellisia huippuja, joiden välissä laavavirrat leveilevät, ja turhaan tähtäillään viheriäistä pilkkuakaan. Kun vuori syöksee tulta, täristää usein kuukausia kestävä maanjäristys saarta.
Kaksi kuumaavettä ruiskuttavaa lähdettä, Geiseriä, on täällä myös yhtä kummallista. Määrätyillä ajoilla puhaltaa iso Geiser 20 jalan paksuista, kivillä sekoitettua vesipylvästä 80:en ja 90:nen jalan korkeuteen. Kohisten kohoaa vesi korkeuteen ja kohisten putoaa se sieltä pieneen vesisäilöön, josta se pienenä purona sitte lirisee. Muutamain minuuttien perästä katkeaa vesipylväs, ja silloin nähdään ainoastaan musta aukko, josta ainoastaan höyry paksuna pilvenä kumpuilee ylös. Jonkun ajan kuluttua kuuluu kaukainen, maanalainen ja ukkosen tapainen jyminä. Se lähenee lähenemistään; höyrypilvi sakenee, ja näyttää se, ikäänkuin äärettömässä kattilassa kiehuvalta vedeltä. Silloin on aika paeta, sillä yht'äkkiä kohoaa taas musta vesipatsas syvyydestä ja vaipuu taas, miten ennenkin takaisin.
Islannin kasvit ovat melkein Norjan kasvien kaltaisia. — Tuntureilla kasvaa vaivaiskoivuja ja pieniä piililajeja, miten Norjankin tuntureilla; Islanninjäkälää on runsaasti. — Varsinaisina puina Islannissa on ainoastaan pieniä koivuja. Syy puulajien harvalukuisuuteen ei ole lämmön puute, sillä puita kasvaa niin hyvin Sipiriassa ja Pohjais-Amerikassakin paljoa kylmemmilläkin seuduilla. Arvattavasti on tähän syynä kostea meri-ilma, kovat myrskyt ja vaihtelevaiset ilmat. Skandinaviassakaan puut eivät rannoilla kasva niin kauvaksi pohjaiseen, kuin sisämaassa; Norjan ulommaisilla saarilla ei ole ollenkaan puita, ja meri-ilman vahingollinen vaikutus puihin nähdään myös Jyllannin länsirannalla. Tämän ilmanalan laatu vaikuttaa, ett'ei Islannissa voida viljellä ohraa, vaikka Skandinaviassa ohra menestyy paljoa pohjaisempana ja kylmemmässä ilmanalassa. Sitävastaan menestyvät kaalit, perunat, retikat ja monet kyökkikasvit, mutta, kaalia lukematta, viljellään niitä hyvin vähän.
Metsäin puutetta palkitsee osaksi veden kulettamat hirret, joita varsinkin pohjoisrannikolla kulkeutuu. Useammat niistä ovat honkia, kuusia ja koivuja; mutta onpa myös tavattu siellä puita, jotka ainoastaan kasvavat lämpöisissä maissa. Luultava on, että nämät puut osaksi tulevat koillisen virran mukana Sipirasta, jonne ne virtoja myöten etempää laskevat, osaksi myös seurannevat ne sitä isoa merivirtaa (Golfvirtaa), joka Mexikon lahdesta koilliseen kulkee.
Islantilaisten tärkeimpinä kotieläiminä ovat lampaat, sen jälkeen sarvikarja, hevonen ja vuohi. Hevoset ovat tosin pieniä, mutta väkeviä ja vilkkaita. Islanti on rikas kesyttömistä linnuista, varsinkin vesilinnuista, joista hahkatelkkä antaa kalliin untuahöyhenen. Vaikka peura vasta viime vuosisadalla vietiin Islantiin, on niitä kuitenkin nykyjään suurissa laumoissa sisämaissa. Jonkun ainoan kerran tulee jääkarhukin sinne kulkujäillä Grönlannista. Rannikoilla on hylkeitä runsaasti. Tärkeimmät kalalajit ovat useat turskilajit, lohet ja sillit.
Brittein valtakunta.
Suuren kauniin puiston kaltainen on Brittein saarimaa. Turhaan Englannissa etsitään Saksan avaroita lakeuksia, suuria soita, kolkkoja kankaita, hietaisia erämaita, peninkulmaisia metsiä eli vuorijonoja. Englanti on täynnä ristiin rastiin meneviä vuoria ja kukkuloita. Metsät eivät ole erittäin tiheitä. Auringon suloiset säteet pääsevät kaikkialla puiden välitse väreilemään. Tasangot eivät ole suuria, sillä vieri vieressä olevat kunnaat jakavat niitä. Vuoret ovat yleensä mataloita.
Korkeimpain vuorien kukkuloilta näkyy äärettömiin siintyvä oceani eli valtameri. Maa ei ole missään puuttomaksi riistetty. Siihen, jossa varjoa tarvittiin, on englantilainen jättänyt puita kasvamaan, jonka tähden koko maa onkin harvan puiston kaltainen. Siellä täällä olevia suurempia metsiä risteilevät niityt ja viljavainiot. Kelpo laitumet viehättävät silmää, sillä merituulet pitävät ilman kosteana, joka taas raitistuttaa ja nestetyttää ruohon. Viljavain peltojen välisillä mehevillä niityillä elamoivat hevoisten, härkäin ja lehmäin iloisat laumat; kunnahilla leikkivät lampaat ja vuohet melkeen vuoden ympäri, sillä ilmasto on täällä niin leuto! Kaikkia niittyjä ja peltoja ympäröitsee kasvavat pensasaidat.
Semmoisissa lehtevissä aituuksissa eläimetkin elävät. Semmoinen talli on suuri ja tilava; laattiana on maan kaunis kukkaismatto, seininä syötävät lehdet. Metsän kesyttömät asukkaat eivät ole pois karkoitetut, vaan ovat kesytetyt ja hillityt. Kaikkialla metsissä ja kedoilla tanhuilevat hirvet, metsävuohet ja kaniinit sarvikarjan ja lampaitten tuttavuudessa. Maa on kirjavana vehriöiden puutarhojen verhoamia kyliä ja herrastaloja. Kaikkia virtoja, noroja ja meren rantoja reunustavat puutarhapuistot ja linnat sekä maatalot maatalojen vieressä. Mitä parhaimmat tiet, suuret ja pienet, kapeat ja leveät — tiet puusta, raudasta ja kivestä risteilevät kaikkialla, ja vesirikkaat joet virtaavat näiden kauniiden laitosten poikki ja pitkin. Sadoittain jokia, puroja ja kanavia jakaiksen kaikille suunnille. Siellä ja täällä vesi keräytyy padoiksi ja järviksi. Valtakunnan äärillä ovat köyhimmät maakunnat. Skotlannissa kohoaa korkeita vuoria, Irlannissa isoja nevoja levitäksen.
Korkeat liituvuoret ja kuohuissa hyrskyilevä meri, jossa maan sotalaivasto uiskentelee, suojaa koko valtakuntaa.