Sitte kuin kauvan aikaa olimme tätä verratonta aukkoa ihmetellen katselleet, kääntyi meidän huomiomme myös etäisempiinkin esineisin. Näytti siltä, kuin koko maailman ihanuudet olisivat nyt jalkaimme alle levitetyt. Me näimme suuren osan merta, koko Kalaprian niemimaan, Malta-saaren ja melkein allamme myhäili kolmikulmainen Sicilia vuorineen, laaksoineen, virtoineen, kaupunkeineen ja kylineen. Yht'äkkiä, meidän näköaloja ihaillessa, vavahti koko huippu ja tutisi niin, että luulimme sen joka silmänräpäyksessä syvyyteen syöksyvän. Rätisevä jyrinä, kovimman ukkosen kaltainen, kuului, ja syvyydestä nousi sakeita, mustia ja kellertäviä höyrypilviä, jotka aukon reunain ylitse kumpuilivat. Näiden välissä taas pyryili vaaleampia ja harvempia savuvyöryjä, joista salamat siniselle taivaalle sinkoilivat. Puolen minuutin kuluttua oli vuori taas rauhallisena ja meidän kauhistuksemme sivuitse. — Etnalla tunnetaan olleen 70-80 syöksyntää. Viimeinen oli v. 1852. Jokaista syöksyntää ennustaa suuremmat savupilvet ja voimallisemmat järistykset.
Silloin maa jostakin kohden, usein "keilistä" kaukana, yht'äkkiä avautuu; tuli-, kivi- ja tuhkavirrat raivoisina syökseivät repeämästä. Nämä kokoutuvat taas uudeksi vuoreksi, joka jonkun päivän ajan vielä nakkelee ilmaan hehkuvia aine-möhkäleitä. Viimein kuitenkin tulivuori näyttää rauvenneen, mutta tämäpä onkin vasta kaikkein peloittavin hetki koko seudulle. Sillä kun nämä palavaiset aineet eivät enää jaksa syöksyä uunistaan ulos suun kautta, puhkaisevat ne tiensä vuoren juurelta, josta punainen tulivirta silloin alkaa alas virtailla. Voi silloin seutuja, voi kaupunkeja ja kyliä, jotka sen tielle sattuvat! Ei mikään voi estää sitä, ei mikään voima riitä sen seisottamiseen.
Laavavirta jättää jälkeensä mitä hirmuisimpia jälkiä. Hyytynyt laava osoittaa laavavirtain kuurnia, joista muutamat ovat enempää kuin peninkulmaa leveitä ja 300 jalkaa korkeita. Jos näitä vanhoja virtain juovia katsellaan joltakin korkealta paikalta, näyttävät ne jäätyneiltä kirjoitusmustevirroilta; jos niitä likeltä katsoo, ovat ne kuin korkeat murtuneet muurit, ja jos niillä kävelee, näyttävät ne rösäisiltä mustilta kallioilta. Mutta aika viimein nämä kalliot pehmittää ja saattaa ne mahtaviksi viljelyspaikoiksi. Näinpä ne joutuvatkin ihmisten työpaikoiksi, joihin puita istutetaan, peltoja laitetaan, puutarhoja perustetaan ja asunnoita asutaan. Ja eipä löydykään mitään hedelmällisempää maanlaatua kuin tämä on. Senpätähden muhkeat vainiot aaltoilevatkin aivan tämän uhkaavan vuoren juurella. Kauniit maisemat ja maatalot kiiluvat täällä puoleksi öljypuiden tumman vihertöillä oksilla tahi orangipuilla peitettyinä ja niiden ihanoilla kukilla ja hedelmillä kaunistettuina. Palsamihöyryt täyttävät ilman tässä kuona-, laava- ja tuhkamaassa, jossa asuu voimallinen ja tyytyväinen kansa. Kaiken tämän ylitse kohoutuu savuavan Etnan huippu, ja ympäristöllä nähdään vieläkin mustia ja paljaita laavavyöryjä.
Herkulanum ja Pompeji.
Sen ihanan meren lahden rannalla, joka Neapelin kaupungista nimensä sai, kukoisti kristillisen aikamme alkuaikoina kolme kaupunkia: Herkulanum, Pompeji ja Stabiae. Ne olivat tulivuori Vesuvion rinteellä; se Elokuun 24 päivänä v. 79 e.Kr. syöksynnällänsä peitti nämä kaikki kolme kaupunkia. Korkeita tulipylväitä nousi vuoren kidasta; hohkokivi ja kauhistava tuhkasade peitti koko seudun, ja leveitä laavavirtoja syöksyi vuoren aukoista. Nämä kolme kaupunkia ja niiden asukkaat, jotka eivät kerinneet paeta, hautautuivat tuhkaan ja laavaan. Likemmä 2,000:na vuotena ei kukaan varmuudella voinut sanoa paikkaa, jossa nämä olivat olleet. Uusia kaupunkeja ja kyliä aikain vaiheissa vaan valmistui Neapelin lahden rannalle ja niiden joukossa myös Portisi ja Resina. Edellisessä kylässä kaivettiin vuonna 1711 eräs kaivo. Paksu laavakerros kun oli lävitse kaivettu, tultiin erääsen muuriin, jossa pian huomattiin olevan Herkulanumin teaateri, ja niin oli kaupungin tila löydetty. Pitkitetyistä kaivamisista huomattiin, että osa Portisiä ja Resinaa oli aivan tämän haudatun kaupungin päällä, ja senpätähden vaan varovaisesti tohdittiin maanalaisia kaivamisia jatkaa. Vuonna 1748 keksi eräs maamies työskennellessään myös Pompejin ison teaterin. Sen jälkeen jatkettiin kaivamisia innolla, ja nyt on tämän niin kauvan kadonneena olleen kaupungin melkein neljännes kaivettu päivän valoon. Täällä siis maasta kasvaa tuntematon kaupunki samalla, kuin Herkulanumissa tulisoihtu kädessä täytyy kävellä maanalaisessa kaupungissa.
Mutta jos nyt ajattelemme, että tulivuoren syöksyntä, joka nämä kaupungit hautasi, tapahtui niin äkkiä ja pikaisesti, että asukasten suuri osa ei voinut henkeänsä hävityksestä pelastaa, niinkuin monet kaivetut luurangot osoittavat, niin helposti huomataan, että vielä tänäänkin löydetään sieltä melkein kaikki samassa kunnossa, kuin ennen sen hukkumista. Tästä taas voimme nähdä mitenkä Roomalaiset pari tuhatta vuotta tätä ennen kaupunkinsa rakensivat, miten asunnot olivat sisustetut, mitä huonekaluja käytettiin ja mitä tapoja ja kuosia silloin suosittiin. Suuri osa esineitä on vielä niin säilyneinä, että voisi niitä luulla nykyjään valmistetuiksi. Maalaukset seinillä ovat niin kirkasvärisiä, että voisi pitää niitä nykyajan tuotteina. Muureilla voi vielä lukea mitä näytelmiä sinä aikana annettiin teaterissa. Suuresta kiviastiasta ei viini vieläkään ole kuivunut; leipä, joka on 2,000 vuotta sitte leivottuna, on vielä leipä-aitoissa pilautumatta; luurankoin kyhmyiset kädet pitävät vielä niitä aarteita, joita koettivat silloin pelastaa, ja yksin kirjastokin — monilla sadoilla käsikirjoituksilla, joita vielä voidaan lukea, on löydetty.
Neapelin kuningas on koonnut suuren joukon esineitä näistä kaivetuista kaupungeista. Monta salia on niillä täytetty. Yksi sisältää ainoastaan naisten vaatteita, toiset maalauksia, veistokuvia, rahoja, huonekaluja y.m. Monta vuotta vielä tarvitaan kaivaa, ennenkuin Pompeji saadaan päivän valoon ja ennenkuin maanalainen Herkulanum on täydellisesti tutkittu.
Neapelin katuelämä.
Kirjavampaa kuvaa ei voi ajatella, kuin katumeteli etelästä pohjaan kulkevalla pitkällä Via Roomalla (Toledokadulla) Neapelin valtasuonella on. Kaksi, harvoin katkaistua, riviä ajokaluja ja vuokravaunuja menee edes ja takaisin, ja joiden välillä monia yhteisvaunuja ja ratsastajia myös nähdään; tuhansia käypäläisiä, suuri joukko hevosia, hevosaaseja ja aaseja tunkeutuu oikealle ja vasemmalle ja vievät kaupunkiin hedelmiä ja vihanneksia sekä likaisuuksia sieltä. Nämä kaikki eivät suinkaan tähän mahtuisikaan, jollei katu olisi niin kovasti leveä. Sillä ei ainoastaan ne, jotka kulkevat kahvihuoneissa — ja niidenkin luku Italiassa on lukematon — vaan myöskin kaikenmoiset käsityöläiset: puusepät, suutarit, lukkosepät, satulamaakarit, läkkisepät työskentelevät päiväkaudet ei huoneissaan, vaan niiden edustoilla kadulla, jollei puolipäivän auringon polte, sade eli tramontana (pohjatuuli) ole heitä sisälle ajanut. Rihkamakatujen — joiden luku nousee lekioonaan — kaupustelijoilla ja rahan vaihettajilla on pöytänsä kaduilla. Niillä, joiden päätyönään on makaruunien[33] valmistaminen; friggitorit, jotka kananpoikia ja lihaa öljyssä paistavat; kahvihuoneiden palvelijat, jotka kahvia paahtavat; kansa, joka paistaa eli paahtaa kastanjia, piniein[34] sydämiä ja maisia, pitää tuliastiansa ja läkkiuuninsa samoin vaan kadulla, ja nuo monet jääveden myymäpaikat j.m.s. ottavat myös ison tilan. Kaikilla kuitenkin on ostajansa, jotka syövät ja juovat, töllistelevät ja puhelevat.
Tavallisesti tunkeutuu se, jolla on jotakin myömistä, niin kauvas kadulle kuin vaan sopii, että mahdollisimman moni käypäläistä hänen likitsensä tulisi kulkemaan. Lasikauppias laittaa tusinan pahanpäiväisiä lasiaan melkein, kuten voi sanoa, ohitse kulkevaisten jalkain väliin ja työntää aivan rauhallisena punaisen paperin niiden alle, että lasit kauniimmilta näyttäisivät. Jos niistä joku säretään, päästää hän peloittavan melun ja vaatii siitä moninkertaisen maksun. Kalakauppijas, joka kuivia kaloja kärryillä kulettelee, viipyy neljänneksen sekä ylös- että alaspäin rientäväin tiheimmässä parvessa, ja nauraisi jokaiselle, joka kokisi häntä seisauttaa vapaalle paikalle. Näin olisi sadoissa muissa samanlaisissa suhteissa.