Nyt alkoi melkein lukematon rivi rohkeita miehiä tutkimaan näitä pohjaisia seutuja, löytääkseen tien Amerikan pohjaisrannikolta Peru'un ja Amerikan länsirannikon kultaseuduille.
Toiset taas tahtoivat itäänpäin löytää lyhyemmän tien, kuin Hyväntoivon niemen ympäri oleva, ja sentähden tekivät rohkeita yrityksiä Aasian pohjoisrannikoilla.
Sen mukaan miten milloin yksi milloin toinen suunta tarjoili lupaavaisempia löytöjä, vaihdeltiin matkojen päämaalia, eikä kauvan viipynyt, ennenkuin nämä näihin saakka tuntemattomat seudut ikuisen jään piirissä saavuttivat ihmeellisen vetovoiman, sillä pohjaisessa Jäämeressä löydettiin muutamilla saarilla kultaa, hopeata, vaskea ja lyijyä. Näiden metallien tuodut näytteet herättivät kiivaita toiveita, jotka eivät kuitenkaan saaneet odotettua päätöstä.
Suuremman arvoinen ja pysyväinen merkitys tuli näille kuitenkin pohjaisten merien kalarikkaudesta. Häiritsemättä oli niissä useat, kaupassa hyvinkin tärkeät kalalajit si'inneet niin, että niiden pyynti tarjosi rikkaita voittoja. Tämän tieto vaikutti liikettä kaikissa mertakulkevissa kansoissa, ja pian nähtiin suurempia ja pienempiä laivastoja Veneziasta, Hispaniasta, Portugalista, Englannista, Ranskasta, Skandinaviasta, Venäjältä ja Saksasta vakoilemassa ja anastamassa itselleen parhaimpia paikkoja. Näiden laivat uskalsivat itään ja länteen pohjaisen Jäämeren kaikkiin sopukoihin, ja monta saarta ja mantereen rannetta tuli täten löydetyksi ja paremmin tutkituksi.
Aasialaisen ja Amerikalaisen pohjoisrannikon välillä on pääasiallinen eroitus siinä, että jälkimmäinen epätasaisina niemekkeinä pistäytyy pohjaiseen, ja että siellä ei ole isompia sinne laskeuvia virtoja, joiden lämmin vesi voisi vaikuttaa napamerien jäävuoriin, Siperiassa kuin sitä vastaan suuret virrat vierivät aina 70° pohjaiseen. Niistä menee Obi, Jenisei ja Leena lännestä itään, ja viimeinen niistä, niinkuin Rhein, Tonava, Niili ja muut eteläisemmät virrat, muodostaa monihaaraisen suun eli n.s. deltan. Nämä joet välittävät vilkasta liikettä Siperian rannikolla, niin että näiden suidenkin välillä käy jonkunmoinen kauppa, jota Venäjän hallitus suojaa ja jo yksityiset yhtiöt edistävät; kaupan päätavaroina on turkikset ja norsunluu-hampaat hävinneiltä, suurilta, paksunahkaisilta mammut-eläimiltä (norsujen edellä olijat), jotka vuosituhansia ovat jäävuorissa niin hyvin säilyneet, että niiden lihaakin on syöty.
Tämän avaran maan itäisellä sivulla, Japanin pohjaispuolella, oli jo monta kertaa Beringin salmen, joka Aasian Amerikasta eroittaa, lävitse menty kauvaksi länteen. Samoin olivat yksityiset rohkeat merimiehet Norjan pohjaisimman niemen ympäri saavuttaneet Novaja Semljan ja Jenisein suun. 1700:nen vuosisadan lopussa seisahtuivat nämä yritykset ja alettiin jo uskoa, että pääsemättömät esteet aina estäisivät Aasian rannikkoa pitkin Jäämerta purjehtimasta.
Mutta tämä usko sai taas alkaa sivuuntua, kuin vuoden 1860:nen lopussa ja 1870:nen alussa Norjalaiset rohkeat kalastajat taas alkoivat näillä vesillä pitkälle tunkeutua, vaikka ne olivat satoja vuosia saaneet rauhassa olla.
Samaan aikaan oli kaksi Ruotsalaista tiedemiestä, Sven Lovén ja Otto Marttin Torell tehneet muutamia matkoja Huippusaariin, Islantiin ja Grönlantiin, ja muutamat Saksalaiset lähetyskunnat pohjoisen Jäämeren vaikeasti päästäviin seutuihin ja niin nämä pohjan peräiset seudut saattaneet tutummaksi. Näillä matkoilla kuitenkin oli aivan toinen tarkoitus, kuin purjehdustien löytäminen. Ne ennen kaikkia tarkoittivat silloisen kysymyksen, Pohjaisnavalle pääsemisen, ratkaisemista.
Näille matkoille oli innollista osaa ottanut nuori Suomalainen Adolf Erik Nordenskiöld. Hän tuli monista kokemuksistaan huomaamaan verrannollisesti vähäarvoiseksi Pohjaisnavalle pyrkimiset ja käänsi yhä enemmän huomionsa Koillisväylän etsimiseen. Hänen rautainen tahtonsa onkin aikeensa saattanut loistavaan loppuun: Hän löysi Koillisväylän; hän purjehti Vanhan maailman pohjaispuolen ympäri.
V. 1875 teki Nordenskiöld matkan Siperiaan. Tromsössä vuokrasi hän Norjalaisten purjelaivan, jolla lähti Kesäkuussa ja tuli ensin Novaja Semljaan, josta sitte, luonnontutkimuksensa tehtyä, jo Elokuun 2 päivänä oli kerinnyt Kaarian merelle, jonka huomasi olevan aivan jäättömän. Elokuun 15 p:nä Nordenskiöld jätti pienen laivansa Jenisein suuhun, lähettäen sen Norjaan takaisin, ja meni itse muutamain seuralaistensa kanssa venheellä Jeniseitä ylöspäin sekä sieltä viimein maitse Euroopaan takaisin.