Ennen auringon laskua Bokhara levolleen valmistautuu. Yön viileydessä tukehduttavaiset pölypilvet laskeutuvat. Sitte asetutaan varjoon odottamaan kunnes merkki iltarukoukseen annetaan, jolloin hiljainen äänettömyys valtaa ympäristön, ja pian kukin istuu ison pilav-kupin[50] ääressä, jonka rasvainen sisältö kyllä kävelyhalun hetkeksi laimistaa. Kahden tunnin perästä auringon laskusta ovat kaikki kadut haudan hiljaisia, pimeästä yöstä kuuluu ainoastaan vartijain raskaat askeleet, jotka tarkoin seuraavat varkaita ja yörakastelijoita, jopa putkaan pistävät kunniallisimmankin miehen, joka vaan kynnyksensä ylitse uskaltaa astua sitte, kuin rumpalit ovat ruhtinaallisella tapto'tilla (iltasoitolla) kaikkia, joilla henki on, levolleen laskeneet.
Japani ja sen asukkaat.
Japanin pinta-ala on noin 7,800 neliöpeninkulmaa, jolla alalla 34 miljoonaa ihmistä asuu. Tämän alan tekee pääasiallisesti neljä saarta: Jesso, Nippon, Sikolu ja Kiusiu. Vuorissa on paljo kuumia kivennäis-lähteitä; valoöljy-lähteet eivät myös ole harvinaiset. Lukuisain virtojen juoksu on lyhyt, mutta kiivas. — Japanin ilmanala on säännöllinen ja raitis. Luodekulmalla on se yleensä kylmempi, kuin Keski-Euroopassa. Asukasten ahkeruus ja suotuisa ilmanala on Japanin tehnyt yhdeksi maailman hedelmällisimmistä maista. Viljavainioita kastelevat huolellisesti sitä varten asetetut henkilöt. Jyrkimmät vuorten rinteet, penkereiksi laitettuina, antavat mitä runsaimman hedelmän, ja kaikkialla kivisimmälläkin seudulla nähdään pieniä pelto-tilkkuja.
Helmi-, Maalis- ja Huhtikuissa maan jo kukat peittävät, ja Toukokuussa ihmiset jo ahkeroina pelloillaan ja niityillään perkaavat. Silmää ihastuttaa viehättävä viheriä, jonka värien lisäytyminen Kesäkuulla ilmoittaa kesän tulon. Bamburuoho, palmu- ja bananipuu[51] levittelee kauniita oksiaan; orangi- ja tuhannet muut hyvältä tuoksuavaiset puut täyttävät ilman tuoksuillaan. Heinäkuussa ensimmäiset elot korjataan, ja sitte kohta alkava sadeaika valmistaa maan taas uudelle kylvölle. Syys- ja Lokakuussa syyskukat tekevät taas uuden keväimen, ja sitte seuraava talvi valmistaa luonnolle viimeinkin lyhyen levon. Monet hedelmät saavuttavat oikein tarumaisen suuruuden. Usein nähdään esim. valkojuuria 3 jalan pituisia. Monta etelän kasvia ja hedelmää on Japanilaisen huolellisella puutarhanhoidolla muuttunut kotimaiseksi; ja niinpä tämä omituinen maa onkin keinollisesti muutettu mitä kauneimmaksi puutarhaksi.
Japanin vedet ovat kalasia; imettäväisiä ja lintuja on myös kosolta. Puhveleja, härkiä ja lehmiä on; mutta käytetään ainoastaan kuormaeläiminä, koska heidän uskontonsa kieltää niiden lihaa syömästä. Lukuisat hevoset ovat enimmästi pientä, mutta väkevää lajia. Aasit, hevosaasit, norsut ja kamelit ovat tuntemattomia. Sikoja on vähä, mutta koiria ja kissoja on äärettömän paljo. Vuoriseuduilla tavataan hirviä ja jotenkin suuria karhuja. Matelevaisia ei ole paljo, vaan hyönteisiä sitä enemmän.
Japanilaiset ovat kaunisvartaloisia, notkeita ja käteviä. Heidän ihonsa on kellertävä, jopa joskus ruskeakin. Pää on iso; silmät syvässä; hiukset mustat, nenä lyhyt ja paksu. Kansa on älykästä, varovaista, suopeata ja ystävällistä. Mitä heidän sivistykseensä tulee, ovat he siinä ehtineet kaikkien itämaisten kansojen edelle. Teollisuudessa, taiteessa ja tieteessä ovat he nykyään Kiinalaisten edellä, vaikka ovat ennen olleet näiden oppilaita.
Pellonviljelyksessä Japanilaiset ovat oikein mestareita ja suurin askelin ovat he metallinkin valmistuksessa edistyneet. Heidän aseinaan on joutsi, nuoli, miekka ja kivääri. Heidän maalauksensa ja kuvauksensa osoittavat myös suurta valveutta. Paperia he valmistavat viikunapuun ja muidenkin puiden kuoresta: mutta se on niin hienoa, ett'ei siihen voida painaa, kuin ainoastaan toiselle puolelle. Lukea ja kirjoittaa voi jokainen alhaisemmastakin kansasta. Japanilainen on myös laulun rakastaja; mutta he laulavat kaikki yhdellä nuotilla ja kanteleen mukasoitolla. — Valtauskonto on buddhalainen. Japanin kirkoissa ei ole akkunoita; ainoastaan esihuoneiden valo sinne tummasti tunkeutuu ja valaisee pylväsrivit ja epäjumalain kuvat. Kansa kantaa jumalilleen kaloja ja riisiä uhriksi, joita papit sitte syövät. Ohitse kulkevaisten mukavuudeksi ovat Japanilaiset asettaneet rukouskoneita kaikkialle. Näihin rukoukset ovat kirjoitetut, ja niissä on myös pyörä, jota helposti voi pyörittää. Jokainen pyörän pyöräyttäminen ajaa yhden rukouksen asian, ja joka on oikein hurskas, se pyörittää kaikki koneen rukoukset. Sen pitää käydä erinomaisella nopeudella.
Alamainen kuuliaisuus on Japanilaisen huomattava omaisuus. Alamaisuus vanhemmille istutetaan jo pienenä lapsiin. Alhaisemmat kumartavat syvästi ylhäisempiä ja tottelevat heitä aivan sokeasti. Arvoisiaankin he tervehtävät erittäin kohteliaasti. He taivuttavat tavallisesti ruumistaan eteenpäin, nojautuen polvillaan tahi vielä alempanakin olevain käsiensä varaan. Kaikki virkamiehet, jotka eivät voineet haltijansa tahtoa täyttää, oli se sitte häijyydestä taikka tilaisuuden vaikutuksesta, olivat ennen tuomitut henkensä menettämään vatsansa halkaisemisella. Tämä tapa on jo kuitenkin hävitetty.
Aina viime aikoihin saakka Japania on hallinnut kaksi ruhtinasta: hengellinen "Mikadon" ja maallinen "Sjogun", joiden valtaa kuitenkin paljo maan rikas aateli supisti. V. 1868 valtasi Mikadon kuitenkin ylivallan, rankaisi aatelistoa ja toimitti paljo uudistuksia, jotka maahan muuttavat paremmin Euroopalaista sivistystä, ja v. 1873 vapaehtoisesti päätti kansalleen antaa edustuksellisen lain, joka jo v. 1875 tulikin käytäntöön.
Muutamain vuosien kauppa ei enää ole liikkunut niin pienissä piireissä, kuin ennen, vaan ovat Japanilaiset jo käyneet Euroopalaisten kauppaliittoihin. Japanilaisten pääasiallisena ravintona on riisit ja kalat; valaiden rasva on myös heidän oikeata herkkuansa. Puku on yksinkertainen. Miehillä on aina jalkateriin ulettuva viitta, jota meidän yönutusta ei muu eroita, kuin lyhyet hihat. Se on joko puuvilla- taikka silkkikankaasta. Housut ovat samanlaisesta kankaasta; ne ovat ylhäältä avarat, vaan kapenevat alaspäin ja päättyvät säärtä myöten puristuvaan kaulukseen nilkoissa. Ylhäisemmät kantavat nilkassaan lonkille ulettuvaa nuttua, jonka leveissä hihoissa on taskut, joissa tärkeimmät kalut, paperinen nenäliina y.m. kannetaan. Paitoja ei käytetä. Jaloissa pidetään valkoisia puuvillasukkia, joiden päälle housujen lahkeet ulettuvat. Sukkiin kudotaan erityinen nipukka isolle varpaalle. Jalkain alle sidotaan olkiset sandalit eli anturat. Ne ovat hyvin helppoja; ne kun särkyvät, heitetään ne menemään ja ostetaan likimmäisestä puodista uudet muutamalla pennillä. Naisten puku eroaa hyvin vähä miesten puvusta. Heilläkin on pitkä nuttu, jota vyötäisissä kuristetaan kudotulla vyöllä eli silkkinauhalla, mutta jätetään auki rinnan ja hartioiden paikoilta. Alhaalla se sitä vastaan myös kuristetaan sääriä myöten, joten "kaunottarien" käynti tulee työlääksi ja heiluvaiseksi. Housujen asemasta naisilla on alusnuttu eli oikeimmin hame, joka usein on vaan kangaspala, joka vyötäisille kääritään. Vaikka miesten vaatteet ovat yhden värisiä, välkkyvät naisten puvut kaikenlaisilla heleillä väreillä, joiden sopusoinnun he erittäin hyvin osaavat valita. Vyö varsinkin on hohtava ja kallis. Nuoret tyttöset solmivat vyön päät taaksepäin, vaan naineet taas asettavat solmun etupuolelle.