Kalifornia on Tyynen meren rannalla, Yhdysvaltain läntisellä rajalla. Sen vuorilta virtaa Sacramento, joka on maan ainoa purjehdittava virta. Se laskee lahteen, joka muodostaa yhden maailman suurimmista ja varmimmista satamoista. San Francisco, maan pääseutu, on tämän lahden rannalla. Tämä hedelmällinen seutu tuottaa äärettömän paljo viljaa ja rakennusainetta, ja tarjoaa meheviä laitumia karjoille. Maan halki kulkee kaksi yhtäsuuntaista vuorijonoa. Sisemmäisen rinteellä näistä kasvaa tammimetsiä, ylempänä kohoutuu petäjä-, sypressi- ja sedrimetsiä, ja näiden yläpuolella loistavat paljaat ja lumiset kalliot. Useat päävuoresta haarailevaiset selänteet tekevät maan pohjaisen osan jylhäksi ja vuoriseksi. Suuret metsät kokonaan peittävät rantamaiden kivennäisistä rikkaat vuoret. Rannimmaisen vuorijonon ja meren välillä kulkee monta pienempää harjua, jotka muodostavat hedelmällisiä ja terveellisiä laaksoja. Vuorijonojen välinen maa on virran rannoilla erittäin hedelmällistä ja pengermäisesti vuorillepäin kohoutuvaa; etelässä on paljo järviä ja lampeja, jotka sadeaikana paljon paisuvat. Sierra Nevada'n vuorista itäänpäin leviää tuntematon ja hedelmätön seutu, jossa kuitenkin on hyviä laitumia. Kesyttömät eläimet täällä on niitä, joita muillakin Amerikan vuorilla: maa- ja vesi-saukkoja, majavia ja moskus-eläimiä. Kesyttömiä hevosia ja sarvikarjoja kiertelee täällä ympäriinsä. Kaloja ja lintuja täällä on monenlaisia ja paljon. Ilmanala on monenmoinen ja paljoa eroavainen itäisistä, saman leveyden ilmanaloista. Talvet eivät ole kylmiä, sade, ja paljoa vähemmässä määrässä kuin itärannikolla, on sen tunnusmerkkinä. Ukkosen ilmat ovat harvinaisia, ei koskaan kovia ja alkavat Helmi- ja Maaliskuussa. Yhdeksän kuukautta taivas on selkeä, kesäyöt ovat viileitä ja talvi- ja kesäilmat 35-40 pohjaisten leveysasteiden välillä melkein yhdenlainen.
Tähän maahan tuli muutamia vuosia sitten eräs Schweitsiläinen Sutter-niminen mies. Hän oli v. 1830 ollut katteinina Ranskan kuninkaan Schweitsiläisessä kaartissa. Sotamiehen elämään väsyneenä oli hän paennut tänne tuntemattomaan ja ihmisettömään seutuun, siellä hiljaisella maanviljelyksellä elämään. Hän asettui asumaan erään Sacramento-virran sivuhaaran varrelle. V. 1848 rakensi hän myllyn. Myllyn juova kun sattui liian pieni tulemaan, otti hän rattaan pois ja antoi patoutuneen veden alas äkkiä tulvata, luullen sen voimallaan juovaa suurentavan. Mutta se teki vielä enemmänkin. Se kaivoi juovan hyvin syväksi ja paljasti sieltä suuria kultapalasia. Sutter pian ne kokosi ja löysipä vaan aina uusia. Ensin tahtoi hän keksintönsä pitää salassa; mutta kultaa oli niin suuressa määrässä, että hänen täytyi saada sen kokoamiseen apua. Siten asia tuli tutuksi, ja pian virran rannoilla vilisi kullan etsijöitä. He kiertelivät virtain rantoja ylös ja alas ja löysivät kultaa Sacramenton ja sen lisävirtain rannoilta aina vuoren rotkoihin asti; vieläpä tasankojen hiedastakin; virrat kulettivat sitä vuorten malmisuonista. Koko kulta-alue näytti olevan 800 Englannin peninkulmaa pitkä ja 100 peninkulmaa leveä, vaan luultava on että se on vielä avarampikin. Kaikista maailman ääristä riennettiin kultamaahan. Työmiehet jättivät vaimonsa, merimiehet laivansa. Pian ympäristön saaret ja seudut jäivät asukkaitta. Yhdysvalloista tulvaili sinne laumoissa kansaa. New-Yorkista yksinään matkusti sinne vähässä ajassa 70 laivalastia matkustajia. Kokonaisia karavaneja valmistiihe tälle sanomattoman pitkälle ja vaivaloiselle matkalle. Yksinpä Kiinastakin kiiti sinne laivoja.
Tämmöinen kullan ylellisyys muutti pian kaikki suhteet. Sen arvo paljon aleni, muiden kaikkien yleni. Kullankaivajat maksoivat mielellään paloviina-potusta eli tupakkikukkarosta aina 10-15 kultadollariin. Nauta palvattua härän lihaa maksoi aina 2 dollaria; rukiit, ohrat, herneet ja pavut 10 dollaria nelikko; hevonen 100-300 dollariin; päiväpalkka nousi pian 16-20 dollariin, ja erään asijoitsian sinne rakentama rautainen huone heti vuokrattiin 1,000 dollarilla kuukaudeksi.
Kulta on mitä parasta lajia ja löytyy sitä siellä eri määrissä. Usea löyti sitä päivittäin 90 jopa 120 dollariakin. Eräs noukki 1/4 tunnissa 2 1/2 nautaa kultaa eräästä vuoren halenteesta. Eräs toinen, joka erästä matkustajaa seurasi, huuhtoi levähtäessään kultaa ja sai sitä 5 minutissa 2 dollarin edestä. 10 ja 12 naulan painoisia kullanmuruja löytyi myös usein. Olipa eräs kullankaivaja niinkin onnellinen, että hän löysi kultamöhkäleen, jonka arvo laskettiin 14,000 taaleriin (noin 51,000 markkaan). Mutta me emme saa ajatella, että kaikki tämä tapahtui vaivatta. Tämä vaati päinvastoin vaikeata työtä. Eräällä nostimella nostetaan joen pohjasta mutaa, eli kaivetaan hiekkaa joen äyräästä ja sitä huuhdotaan puu- eli tina-astioissa, tahi kuurnan muotoisissa laitoksissa. Tällä tavalla menetellessä köykäisempi hiekka ja maanosuudet vie vesi helpommasti. Pohjalle jäänyt kultahiekka pannaan sitte joko verholle tahi laudoille kuivamaan, jonka jälkeen siitä pöly ja muut köykäisemmät aineet palkeilla puhaltaen eroitetaan.
Sitte kun maa yhtyi Yhdysvaltoihin, rakennettiin tätä varten erityisiä laitoksia. Nyt loppui myös vapaa kullan löytö-onni, tämä valeonni, jonka usein kallis elanto kokonaan nielasi, ja joka monen keskellä aarteitaan saattoi kulkutautien tuottaman kuoleman kitaan.
Vaikka kullan löytö vähitellen paljo on vähentynyt, ei Kalifornia kuitenkaan ole kadottanut kaivos-maansa merkitystä. Siellä on nimittäin niin paljon hopeaa, vaskea ja elohopeaa, että kullattakin sinne olisi syntynyt kaivos-seutu, jonka vertaista maan päällä harvoin tavataan.
San Francisco.
San Franciscon kallioiselle rannalle kun olemme tulleet, olemme me satamassa, joka ulettuu 10 peninkulmaa pohjaisesta etelään. Hätätilassa mahtuisi siihen kaikki maailman sotalaivastot. Nyt on edessämme San Franciscon kaupunki 150,000 asukkaineen. Se loistaa kullalta ja rikkaudelta, jonka kauppa ja teollisuus sinne on tuottanut; se kätkee taikahelmaansa satumaisia aarteita ja tarjoaa kaikkea, jota ihmisten keksinnöt ja taito ovat synnyttäneet. Se on suuri ja avara ja tarjoaa malmikenttiään Euroopasta, Aasiasta ja Austraaliasta tulvaavalle kansavirralle. Ja tämä kaupunki, rikkauksineen, loistoineen, kansaliikkeineen ja kaikkine ihmeellisine suhteineen on ainoastaan muutaman vuosikymmenen tuote.
San Francisco, epäilemättä Yhdysvaltain ihanin, ja sentähden Amerikan Neapeliksi kutsuttu kaupunki, leviää pengermäisesti kahden korkean pensastoisen kukkulan välillä; nämä kukkulat alentuneina harjuina pistäytyvät kielekkeiden muotoisina satamaan. Kaupunki on melkein neliönmuotoinen ja jonka reunimmaiset rakennukset sijaitsevat aukeilla kukkuloilla, vaan alimmaiset seisovat patsailla eli laivahylyillä meressä, joka loiskuu alhaisemmilla kaduilla ja kaikilla alavilla paikoilla. Kaikki tämä alhainen kaupungin osa on rakennettu hiekalle, jota pylvästen väliin suurimmalla kiiruudella on mätetty. Satamassa on kauppalaivasto, joka sisältää monta tuhatta purje- ja höyrylaivaa. Näiden joukossa on kaikenmuotoisia laivoja — suurista klipperlaivoista (viiltäjistä) aina pieniin purjeveneisiin saakka; toiset suippeita ja pikakulkuisia, toiset möhleitä ja kömpelöitä; toiset nykyjään maalatuita ja siistityitä; toiset meren raivojen raatamia. — Nämä keräytyvät kaikilta maailman meriltä ja levittelevät monenvärisiä lippujaan.
Varsinaiset kaupungin kadut ovat hyvin tilavia ja suorissa kulmissa toisiaan kohtaavaisia. Ne ovat joko poikkipäin asetetuilla lautasilloilla varustetut, eli myös maantien tavoin hiekoitetut, mutta ei koskaan kivitetyt. Tämän kaupungin rakennukset ovat mitä erilaisempia. Yksi on punaiseksi eli valkoiseksi maalattu, puupyörillä eli teloilla oleva puumaja; toinen suuri yksi- eli kaksikertainen puurakennus, kolmas komea kivirakennus — useimmat tasaisella katolla eli nelikulmaisilla päädyillä, joista ne saavatkin omituisen näön; voipa tuolla vielä nähdä suuren rautaisenkin huoneen, ikäänkuin ampiaisten jättiläispesän. Mutta kaikki nämä huoneet, puusta, raudasta, kivestä eli kankaasta ja jotka aivan sekaisin siellä seisovat, ovat kuitenkin yhdessä suhteessa samanlaisia: ne ovat melkein kaikki puoteja eli makasiineja.