[27] Konstanzin kirkolliskokouksessa v. 1417 valittiin paavi Martti V, jolloin kirkon skisma loppui; tämän vaalin toimitti, paitsi 23 kardinalia, 30 viiden kristityn kansan edustajaa, italialaisia, saksalaisia, ranskalaisia, espanjalaisia ja englantilaisia.
[28] Lausutaan Shishka.
[29] Yksinpä aristokratisesta Pragistakin on säilynyt kertomuksia siitä, että suuri kunta, siis kansankokous, otti takavarikkoon vastustajien taloja, viinitarhoja ja muuta omaisuutta ja luovutti hyvän asian kannattajille. "Kunnianarvoisa" neuvosto otti ne tosin useimmiten taas takaisin.
[30] Johan Kabot purjehti v. 1497 Bristolista Labradoriin, v. 1498 Kolumbus Paloksesta Länsi-Intiaan. Norrmannit, jotka noin v. 1000 löysivät Amerikan, valitsivat Islannin ja Grönlannin kautta kulkevan tien.
[31] Tätä kirjaa käyttäen on Friedrich Engels ryhtynyt samaa ainetta itsenäisesti tutkimaan, ja tulos julkaistiin ensi kerran v. 1850. Siinä hän käyttää jo materialistisen historian käsityksen menettelytapaa ja saa sen kautta selville joukon tärkeitä näkökohtia, jotka ovat olleet meille seuraavassa suureksi hyödyksi.
[32] Tässä tilaisuudessa hävitettiin Zürichissä, niinkuin myöhemmin Baselissa, joukko taideteoksia, vandalismia (hillitöntä hävityshalua), josta parjaajat nykyisin sosialidemokratiaa syyttävät, harjottivat silloin porvarilliset uudistajat, ilman että edes Erasmus ryhtyi moittimaan. Päinvastoin hän kirjotti tästä leikkiä laskien. Kun Baselin asukkaat polttivat pyhimysten kuvat kahdessatoista suuressa roviossa, niin Erasmus ilmaisi hämmästyksensä siitä, että parrakkaat pyhimykset suvaitsivat rauhallisina kärsiä sellaista. Mutta mitä sitävastoin neitsyt Mariaan tulisi, niin hän ei ensinkään ihmetellyt, että hän sitä sieti, olihan hän lempeydestään tunnettu.
Tämä kuvainraasto ei muuten ollut ainoastaan tekijäinsä mielenlaadun ilmaus, vaan se oli mitä suurimmassa määrin taloudellisesti edullinen porvarivallalle. Yhdestä ainoasta Zürichin kirkosta otti neuvosto m.m. 4 Zürichin marttyyrien hopeista rintakuvaa, 4 kallisarvoista ristiä, 4 raskasta, arvokasta ehtoollisastiaa, 60 naulan painoisen, puhtaasta kullasta tehdyn Mariankuvan j.n.e. Kaikkiaan painoivat anastetut kultaiset taideteokset toista sentneriä (sentneri = sata naulaa) ja hopeatavarat useita sentnereitä. Kaikki rikottiin ja lyötiin tuhaksi. Aarteet kuvaavat muuten mainiosti katolisen kirkon riistoa, joka kykeni tekemään mahdolliseksi sellaisten aarteiden keräämisen, vaikka kirkko tavattomasti niitä kuluttikin päiväntarpeisiinsa.
[33] Vert. Luuk. 18: 28-30.
[34] Suomalaistenkin täytyi Kustaa Vaasan hallitessa muuttua katolilaisista lutherilaisiksi, Juhana III:nnen aikana ruveta suosimaan liturgiaa, Sigismundin hallitessa tulla taasen katolilaisiksi ja Kaarle IX:nnen ja Kustaa II Adolfin aikoina jälleen ankariksi lutherilaisiksi — ei ole mikään ihme, että monen oli vaikeata seurata mukana kaikissa näissä käänteissä.
[35] "Oltiin", kertoo muuan aikalainen, "sitä mieltä, että kaiken tavaran pitäisi olla yhteistä ja kaikki tuotaman yhdelle koolle, ja jokainen saisi siitä sitte ottaa mitä häneltä puuttuisi ja niin paljon kuin tarvitsisi. Ja he olivat sitäkin mieltä että mielellään olisivat ottaneet rikkaita ihmisiä ja suuria sukuja keskuuteensa."