Produced by Jari Koivisto
TAMPEREEN KAUPUNKI
Historiallisia ja tilastollisia tietoja koottuina ja kirjoitettuina
Sen Satavuotis-Juhlan muistoksi 1 p. Lokakuuta 1879.
[Karl Otto Johan Blåfield & Henrik August Reinholm]
Tampereella, Emil Hagelberg'in ja Kumpp. kirjapainossa, 1879.
Nämät lehdet on kirjoitettu, jotta muutamat vanhempien aikojen muistot unohduksesta säilyisivät ja jotta samassa moniaat nykyisen ajan tiedot, joita ei ole jokaisen helppo hankkia, saatettaisiin huomioon. Koska ei valmistavia kirjoituksia ole löytynyt, ja aineksia on täytynyt kerätä monilta eri haaroilta kahden viikon lyhyellä ajalla, jota tähän on voitu käyttää, on useita kohtia ainoasti vaillinaisesti käynyt esittää, taikka on täytynyt toisia kokonaan jättää mainitsematta, eikä sentähden ole voitu kielestäkään tarpeellista huolta pitää; joista syistä siis tätä vihkosta sekä sisällön, että järestämisen ja kielen puolesta ei sovi arvostella muuna kuin mitä sen nimi osoittaa: muutamia Tampereen historiaa ja tilastoa koskevia tietoja. Tämän pienen vihon tulee synnystään etupäässä kiittää Tohtori August Reinholm'ia, sekä lisäksi Insinööri Isak Inberg'iä, joka kaupungin ja sen ympäristön kartan on piirustanut, ja Arkitehti Calonius'ta, jonka tekemä Kyttälän asemakartta on.
* * * * *
Suomen vanhimpain kaupunkien ijästä ei kukaan tarkoin tiedä. Tampere ei ole nuoren nuori; onpa kymmenkunta nuorempaa, mutta suurempi osa neljästäkymmenestä on sitä vanhempia. Päästyänsä Lokakuun 1:nä päivänä 1879 sata vuoden vanhaksi, Tampereen kaupunki, Satakunnan kukka, iloitsee siitä, että se kunnialla on lapsuudestansa kasvanut täyteen miesmittaan. Jakson jaksettua, se tuntee velvollisuutenansa ilmoittaa, miten ja millä se vähittäin on karttunut. Tampereen kaupungin etuisuus tulee erinomaisesti sen hyvästä asemasta. Se on etuisasti sijoitettu molemmin puolin Tammer-koskea, jonka kautta iso Näsijärvi laskee Pyhäjärveen. Tähän länsi-Suomen vesistön sydämeen Näsijärven vesisuoni tuo vedet Pohjanmaan rajoilta pari kymmenen penikulman päästä; Pyhäjärveen taas, jonka ympäri Pirkkalan pitäjä on, yhtyvät lisäksi kaikki vesisuonet kaakkosesta päin Hämeenlinnan takaa, ja Kokemäen valtajoki purkaa kaikki nämät vedet valtamereen, osottain kaupan ja kristillisen sivistyksen kulkutien meren rannalta sisämaahan. Päästyänsä itse muinaisten Pirkkalaisten suuren kaupan sekä kristeyden onnen perilliseksi, Tampere jo on jalosti sivistyksen kannattanut koko Hämeesen. Pohjanmaan rajoilta saakka tätä vesistöä myöten mereen asti maakunta Tampereen ympärillä kutsutaan Satakunnaksi. Jos maakansalta kysyt Satakunnan ja Hämeen erotusta, saat vastauksen: "yhtä Hämeen maata tämä lienee," ja niinpä se alusta onkin. Satakunta on muista syistä tullut lisänimeksi. Niiden raja on mielenmääräinen. Häme on oikein sanottu sisältävän Yli-Satakunnan, mutta kylläpä se ulottui Kokemäen joensuun asti. Koko tämä Hämeen Satakunta sitten tehtiin Kokemäen linnanlääniksi, jota yhdistettiin Turun läänin kanssa, jättäin Satakunnan nimen perinnöksi ainoastaan läänin kihlakunnille. Satakunta myöskin valtanimeksi päästyä, koetti itäistäkin Hämeenpuolta anastaa, sillä jo Hämeen rajoitus-vuonna 1415 mainitaan Satakunnan nimi ulottuvan Savon-, taikka Lappeen-, taikka kumpaisenki rajaan astikka. Nimeä Satakunta (Sattegund) voisi, samoten kuin monta paikkakuntain nimeä on lappalaista syntyä, kenties lapin kielestä johtaa, ellei se paremmin ole johdettava jostakusta sata-luvusta Pirkkalaisten kesken. Entäs Tampereen nimi? Ellei se Lapin kielestä syntynyt, voisi sen johtaa "Tamperpäivistä" (Tamberdagar), jotka paavinaikana yleisesti vietettiin. Ne olivat: 1:n paastosunnuntain toinen päivä, keskiviikot heluntain-, syys-ristimessun- ja kolmannen adventtisunnuntain perästä, ja heluntai-viikossa oli tamperlauvantai. Niitä oli siis yksi kuhunki vuoden aikaan, ja niiden vietto vastasi joksikin Satakunnan runtuihin. Kun muinoin kirkkopyhiä sovitettiin markkinoihin, olisi todennäköistä että Tampereen nimi olisi tamperpäivistä; mutta Tampereen markkinapäivät eivät näytä hyvin vastaavan runtupäiviin. Pyhäristin pitäjässä löytyy Taaperniemi, Paimiossa töllit Tampere ja Timperi.
Hämäränä aikana Satakunnan nimi pilkahtaa Pirkkalaisten vanhan kauppaliikkeen välistä, joilla Kokemäellä oli pääpesänsä, Pirkkalassa vahva liike-paikka. Ne Suomen kuninkaat, kun Nokiassa mainitaan, olivat mahdollisesti näitä kanppapäälikköitä. Kauppamiehet kansoja hallitsivat ennenkun kristeys sen saatossa tuli. Pirkkalaisten valta oli suuri kaikissa asioissa ympäri Suomenmaan. Wuonna 1374 Satakunnan asukkaat (s.o. kauppamiehet, Pirkkalaiset) kaikki ja kukin olivat määränneet käräjänsä eli kokouksensa Kokemäen kirkolla, päättämään kaukaisten Kemin ja Iin kappelikuntain, s.o. Suomen ja Ruotsin piispain alueesta. Heidän mieslukunsa taikka eri kauppakuntiansa lienee luettu sataan asti. Siitä nimikin Satakunta. Niiden kauppamiesten perintönä on Satakunnan sinetti, pyhän Uotin (Uolevin) kuvaus tappajansa polkein, eli Ulvilan Wanhankylän kirkon sinetin kaltainen. Pirkkalan Wanhan pitäjän nimi on Pirkkalaisista. Ali-pitäjät Hämeenkyrö, Wiljakkala, Kangasalusta, Karkku lähettivät vahvasti uutisasukkaita Näsijärven ympäristöön. Ne asuskelivat harvassa ja hajallaan sekaisin Lappalaisten kanssa ja laskettiin vähittäin verolliseksi. Asuntalaiset Pohjois-Keuruulla maksoivat vielä muistinaikaan veroa Kiiliäiselle Mallasveden rannalla, Ruoveden Rikala oli kotosin Lempäälän Rikalasta, Pirkkalan Piispalalla oli kalavesi, metsänpalsta ja verotölli Ruovedellä j.n.e. Siirtolaisia yksin Pirkkalasta luetellaan 1564:n verokirjoissa 27 kyläkuntaa 36:lla talolla; ne asuttivat enimmästi Ruoveden puolen, joka kasvoi kirkolliseksi pitäjäksi 1565. Papit aniharvoin niillä kaukaisilla seuduilla kävi, eri kirkkomaita siellä täällä laitettiin. Useimmasti ruumiitansa toivat veneillä pitkin Näsijärveä Pyynikin eli Piispalan harjulle ja kantoivat sen ylitse Pyhäjärven rannalle, josta sitte kuljettivat Pirkkalan kirkolle. Sanotun harjun ylitse kävikin vielä viimeisellä vuosisadalla vähäisiä teitä eli polkuja, joita kutsuttiin "ruumiinpuntareiksi". Toinen vanhempi kirkkotie "ylivetisille" oli Tammerkosken itäisellä puolella: laskivat veneitänsä Naistenlahteen Näsijärven rannalla kosken harjun takana kuivettuneen kosken haaran suulle, kävelivät sieltä vaatemytty kourassa paljain jaloin Naistenmatkaan, joka on kylä nykyistäkin Pirkkalan pitäjää ja sieltä Pirkkalan vanhalle kirkolle. Tämä oli morsianten ja tyttöin kirkkotie. — Wanhain pitäjäin syrjäiset kulmakunnat lohkesivat eri pitäjiksi. Pirkkalassa niitä oli siihen aikaan kun Kivikirkolla seurakuntaa ensikerta mainitaan, 1540, nämät neljä: Pirkkala, Messukylä, Takahuhti ja Keijärvi. Messukylä ynnä Takahuhdin kanssa sai "Kivikirkon" nimen erotukseksi "vanhasta kirkosta" Pirkkalassa, joka on aina ollut puinen, kunnes 1828-38 uusi kivinen sinnekin rakennettiin. Messukylä erosi omaksi pitäjäksi v. 1636, ja tästä taas on Tampereen kaupungin seurakunta eroitettu. Mutta v. 1540-50 Pirkkalan pitäjän Messukylän kulmakunnassa oli: