Tammikuun 5 p. 1877 siirtyi Hatanpäältä ostettu ala kaupunkiin ja maisteri Idman Tamperelaisia suurilla juhlapidoilla kunnioittain vahvisti kaupanteon, joka koko ajan kaupungin puolesta erinomattain ajettiin maistratin kokouksessa v. 1874 valituilta asiamiehiltä, jotka monta kertaa kävivät pääkaupungissa neuvottelemassa hallituksen jäsenten kanssa, jotka kohdastansa suosiollisesti asiata puolustivat ja jouduttivat ynnä saattivat sitä toivottuun hyvään päätökseen.
Armollisten asetusten kautta syyskuun 26 p. 1876 ja maaliskuun 26 p. 1877 säädettiin, että kaikki kaupunkihin nyt siirretyt tilat toukokuun 1:stä päivästä 1877 kirkollisesti, ja heinäkuun 1:stä päivästä samana vuonna lainkäynnissä sekä hallitusasioissa kaupungin alle kuuluivat. Uuden kaupungin-puoliset, jotka ennen kaupan päättämistä yleisesti ilmoittivat tytyvänsä joutumaan kaupunkiin siirrettäväksi, ovat sitten mielensä muuttaneet. Ehkei se paikka, johonka talonsa ovat rakentaneet, heidän oma ollut, olivat he kuitenkin tottuneet sen omanansa pitämään, sentähden useat heistä eivät ymmärrä, että heidän, paitsi maa-arentia, on myös kaupungin veroja maksaminen muihin kaupunkilaisiin yhdenvertaisesti. Ensimäisenä toimena oli uuden kaupungin järjestäminen, ja koskentakuisia tappiosta säästämiseksi suotiin heidän asuntonsa pysyä entisellensä viisitoista vuotta, toukokuun 1:stä p:stä 1877 luettuna, ellei talonpaikkaa yhteiseen tarpeesen sitä ennemmin olisi, ja siinä kohden talollinen oli saava korvausta jälellä olevan ajan suhteen. Uusi koskentaustan järjestämis-ehdotus on toimikunnalta tehty, mutt'ei vielä kaupungin valtuusmiesten keskusteltavana ollut. Suurin ansio siitä suunnituksesta on kaupungin arkkitehti Calonius'en, jonka tekemä myös tähän vihkoon liitetty vähämittanen koskentaustan kartta on. Rautatien takana on karttaan piirustettu vastasyntyvän kaupunginosan maa-ala, likeisen töllin nimellä kutsuttu Tammelan kaupunginosa. Se osa arvattavasti hyvän asemansa tähden tulee piakkoin rakettavaksi, erittäin kuin Kyttälän järjestettäissä avarampaa tilaa tarvitaan. Kartan selitykseksi mainittakoon vielä, että viivoitut linjat osoittavat nykyistä uutta ja vanhaa maantietä, Leveetä katua ja Siukolan katua.
Kaupungin asento.
Tampere kuului ennen Turun ja Porin lääniin. Sen ja Hämeenlinnan läänin vaakunat seisoivat Tampereen sillan keskellä. Lääninrajain puuhissa v. 1830 oli sanoma levinnyt, että Tampere oli eri läänin pääkaupungiksi katsottu, ja se luultiin jo niin tiettynä asiana, että varatuomari Berndt Schrey Kauppakadun varrella rakensi hänen mielestänsä tänne tulevalle maaherran virastolle pian tarvittavan talon. Tuomari G.A. Blåfield sen sitten osti ja häneltä kaupunki sen sai 6000 ruplalla pankossa. Talo monta vuotta käytettiin kouluna siksi kun Karl Lindberg sen v. 1875 osti 67,000 markalla.
Kun Turkuun oli kolmatta vertaa pitempi matka kun Hämeenlinnaan, Waasan, Turun ja Hämeenlinnan kuvernörit, senatori paroni von Born puheenjohtajana, rajain jäjestämisestä Turun, Hämeenlinnan ja Waasan läänien välillä pitivät helmikuun 15 päivänä v. 1866 Tampereella kokousta, johon myös oli neuvottelemaan kutsuttu asiamiehiä Tampereen kaupungista ja sen ympäristöltä. Siitä seurasi Arm. Julistuksen kautta marraskuun 2 p. 1868 Tampereen siirto Turun läänistä Hämeenlinnan lääniin tammikuun ensimmäisestä päivästä v. 1870.
Satakunnan maakunnan taikka Kokemäenkartanon, sitten Porin läänin vaakuna on Dahlbergin mukaan [Svecia Antiqua & Hodierna], tämän vihkosen nimilehteen kuvattu ja sen rinnalle Tampereen kaupungin keisari Nikolain maaliskuun 8 p. v. 1839 vahvistama vaakuna. Se on vaakunan-kilpi ilman kruunutta, viistoen siniseltä koskelta jaettu; sen ylipuolella on punainen T kultasen pohjan päällä, alipuolella kultanen Merkurian-sauva pantu kultasen vasaran poikki.
W. 1800-luvulla postimestari, luutnantti E.F. Tihlman oli kaupungin järjestysmies. Hänen perästä Fredrik Adam Sacklén tuli järjestysmieheksi v. 1827 ja v. 1830 pormestariksi kun huhtik. 26 p. 1830 annetun armoll. päätöksen johdosta kaupunginoikeudelle annettiin nimi Raastuvanoikeus ja Maistraati sekä kaupungin järjestysmiehelle pormestarin nimi. Sacklén sai virkavapauden helmikuun 19 p. 1861, josta ajasta asti Fredrik Wilhelm Procopé teki virkaa. Sacklénin kuoltua v. 1866 Procopé nimitettiin v. 1867 varsinaiseksi pormestariksi.
Kaupungin viskaalia on olleet:
Edvard Brander.
Karl Fredrik Renfors 1866, k. 1867.
Ernst Alexander Wigren 1868.
Tampereen vanhimman kartan vahvisti Kuningas Gustaf III Gripsholman linnassa 1 p. Lokakuuta 1779. Tämä kartta, jonka mukaan kaupungimme läntinen raja ulottui nykyiseen läntiseen pitkäkatuun saakka, sisältää kahdeksan pienempää ja neljätoista suurempaa kortteria. Torin varrella on raatihuone saanut omaksensa saman paikan, jolle se tulevaisuudessa on rakennettava. Torin ympärillä löytyy neljä tonttipaikkaa, aiotut, kuten kartasta luemme, asemapaikoiksi neljälle kirkolle eri uskontoa tunnustavia varten. Nämät paikat ovat tämän vihkoon liitetyllä kartalla jätetyt värittä. Muuten ovat kaikki tällä vanhalla kartalla löytyvät asemapaikat hienoilla viivoilla osoitetut vihkon kartassa. Wielä on tallella toinen vanha kartta, jonka on piirtänyt Johan Limon vuonna 1780 ja J.O. Bergman v. 1851 kopioinnut. Tämä kartta on muuten saman pitävä edellisen kanssa paitsi että tontit ovat numeroilla merkityt ja lisäksi ovat siinä istutusmaat, jotka arvan heiton kautta lankesivat talonomistajille, mitatut ja merkityt. Nämät istutusmaat olivat silloin luvultaan 95. Tonttien luku oli 92 paitsi kaksi Pyynikin rannalla, merkityt numeroilla 93 ja 94. Kun kaupungin väestö lisääntyi, entisten taloin asemat eivät enää riittäneet, vaan jo 1800-luvulla valitettiin asemain puutetta, jonka tähden kaupunkilaiset 1824 pyysivät asemain lisäämistä ja uusi kaupungin asemakartta vahvistettiin v. 1830. Tämä laajentaa kaupungin talonrivit puiston (Esplanadin) toiselle puolelle niin kutsuttuun uuteen kaupunkiin. Wuoden 1805 tulipalon perästä tehtiin uusi järjestys, jonka H. Majesteetti Zarskoje Selossa helmikuun 10 p. 1868 vahvisti. Päämuutokset siinä oli Hämeenkadun muutos 50 kyynärän leviäksi, Uudenkadun ja Rantakadun laajentaminen, jonka vanhalla varrella ainoastaan kivihuoneita saa rakentaa; sitten vielä annettin puistolle sadan kyynärän leveys, kun oli ennen 60 kyyn. leviä ollut, ja kaupunki laajennettiin länteenpäin niin paljo että asemapaikkain luku kasvoi 261:een asti, pait 80 vähempää tonttia työväestöä varten aiottuja. Isompi osa uusista talonasemista ovat jo rakennetut, ja pienempäin luku nähtiin pian niin riittämättömäksi että lisäksi 24 vielä vähäisempää asemaa varsinaisen kaupungin ulkopuolella jaettiin, ja myös nekin ovat rakennetut.