POUTTU: Täältä Tampereelle pääjoukon johtaa sentään Jaakko Ilkka.
ILKKA: Ja tässä tärkeässä tehtävässä mun auttajani olkoon Yrjö Kontsas, tää vahvan uskon mies ja kirkon pylväs — jos siihen suostuu hän ja suostuu muut!
KONTSAS (lyöden kättä);
Ma suostun, veikko, siitä kättä päälle!
USEAT:
Niin, heidät yhteen liitti kohtalo!
POUTTU: No, olkoon niin. Ma itse valitsen taas retken suoran kautta Korsholman ja pitkin rantaa Anolaan ja Turkuun — se olkoon minun joukon ristiretki! Jos "melkkiläiset" Korsholmassa on, ["Melkkiläiset" — Abraham Melkerssonin, Pohjanmaan voudin huovit; vouti asui Korsholman linnassa.] niin voudin vangiksemme näpistämme. Mun joukkohoni miestä kolmesataa ois kokoon kutsuttava kapulalla, mies talosta — ja toiseks johtajaksi ma tahdon sinut, Martti Tommola — jos siihen suostut ja jos suostuu muut.
TOMMOLA (tullen esille):
Niin minäkö? Jos kautta Korsholman
ja Anolan käy Turkuun ties, ma suostun.
Sen tien ma tunnen.
USEAT:
Päätös olkoon se!
ILKKA: Mut viel' on kolmas joukko johtajatta; ken Kuopion ja Rautalammen miehet sais aseisiin ja meihin yhdistäisi?
KONTSAS: Niin, kenpä tietäis meistä Savon tien — niin harvoin pohjalaiset sitä käyttää!
POUTTU: Hm, myöskin sitä harkinnut ma oon — näät miehet Lapuan ja Lappajärven käy joskus sielläkin. Siis heille kuuluis tää Savon tie; häh, Martti Vilpunpoika, sa tietänet kai Kuopiohon tien?