TOINEN HUOVI (joka on veräjän luona):
Miesjoukon nään ma Kyrön tuolla puolia.
ENS. HUOVI:
Ja lautan tieten veivät mennessään.
ABR. MELKIORINPOIKA: On virta matala ja ratsuillansa voi huovit yli päästä: jälkeen siis! (Ens. huovi antaa lähtömerkin miehillensä). (Tullen etualalle). Tai seis! Nuo tuvat ensin tässä tutkikaa, jos aseit' ois he jättäneet tai muuta, mik' aikehista heidän todistais; lain nimessä ne kaikki korjataan. Tää talo tässä (Viittaa nimismiehen taloa). näyttää autiolta, on auki ikkunat ja uksi myös; Mut tupa tuo?
ENS. HUOVI:
On tupa Yrjö Kontsaan.
ABR. MELKIORINPOIKA:
Sen teljetty on ikkunat ja ukset —
kenties on siellä naiset piilossansa,
niin saamme heiltä tiedot nuijapäistä.
(Lähestyy ovea ja huutaa).
Lain nimessä te uksi aukaiskaa,
jos keitä lie?
(Äänettömyys, huutaa uudelleen).
Ma uksen murratan
ja talon poltatan, jos niskuroitte?
(Äänettömyys. Huoveille).
Siis ovi murtakaatte auki te!
ENS. HUOVI (tempaa pihalta rahin, jolla lyö oven sisään; ens. huovi katsoo tupaan): On tupa tyhjä!
ABR. MELKIORINPOIKA (tulee myöskin katsomaan):
Eipäs! Uunin päältä
ma näen kaksi silmää tuijottavan!
Hoi, akka siellä, alas uuniltas!
ENS. HUOVI (menee tupaan ja raahaa tullessaan esille noita-akan):
Kas, tuon ma löysin sieltä tosiaankin!
NOITA (tekeytyen vähäkuuloiseksi): Häh? Uksen rikoitko ja ma kun luulin, ett' aikoja on uksi auki ollut!
(Huovit naurahtavat).