(Ens. huovi antaa olven juosta, käy haarikan, juo).
KOLMAS HUOVI (Kirstiä sylissä pidellen): So, so, mun kultasirkku, pikku-hiljaa, nääs pahat lapset vitsa opettaa!
KIRSTI (riuhtaisekse irti):
Sun sirkkunasi metsän peto olkoon!
TOINEN HUOVI (on täyttänyt haarikkansa ja juo):
Jo lensi pyy!
ENS. HUOVI (antaa haarikan kolmannelle):
Ja olkoon aloillaan!
juo Ilkan malja, mies, tai —
(Kuulun naisen huutoa ulkoa).
Kuka huutaa? (Katsoo ulos, nauraa) Voi, perhana, kun poi'at telmää siellä: he juottovaskan tuovat karsinasta — mut sehän rönkyy — noin, kas puukko kurkkuun! niin saavat kurjat kerran verta nähdä. (Nauraa yhä makeammin). Ja eukon kelmit telkes navettaan!
KOLMAS HUOVI:
Ai, hemmetissä!
(Kuuluu torven ääni kauvempaa ja sitten likempää).
ENS. HUOVI:
Siin on lähdön merkki!
ÄÄNI ULKOA:
Nyt pian matkaan, Ilkan lakki näkyy!