GOTTSCHALK FLEMING:
Kun kättäs pyysi Johan, veljeni!
AUNE (säikähtäen):
Sa tiedät siis?
GOTTSCHALK FLEMING (tyynesti): Ma tiedän kaikki tyyni — mut unhottanut on hän sun ja lempii jo toista nuorta naista Warsovassa.
AUNE: Niin … sen ma arvaan; (lempeästi) sydämmessä mulla on yksin sulle sijaa ollutkin.
GOTTSCHALK FLEMING:
Ma siihen luotan, mutta —
AUNE: Ebba Stenbock ei meitä kärsi … mua halveksii ja tahtois tieltään meidät Tukholmaan!
GOTTSCHALK FLEMING: Mut ajaks vain mun sinne isä laittais; kai voisin sieltä hälle hyödyks olla…
AUNE (ikäänkuin olisi hän juonen keksinyt): Nyt selviää jo kaikki mulle … siellä on Stenbockit ja Lejonhufvud, Sparret, nää mahtavat ja suuret valtaherrat — ja heiltä tiedot sais hän sinun kauttas.
GOTTSCHALK FLEMING (luonnollisesti): Niin, ehkä on hän siten harkinnut ja jos ma sillä…
AUNE (innolla): Noiden ylhäisten ja suurten naisten seurahanko me, me kaksi jouduttais? Sa luuttuinesi ja minä maalaistyttö?… Eipäs, Ebba, ma teidän juonihinne suostu en!