EBBA FLEMING: On mahdollista, varmaan muut' en tiedä, kuin ett' on sukua hän Flemingeille — (Marski puistaa päätänsä). niin, Saksan Flemingeille…
KLAUS FLEMING (nauraa):
Miks' ei Turkin?
(Kuin itsekseen).
siis luokse kuulun "mustan Nikolain" —
Vai elää sekin nokiherra vielä.
EBBA FLEMING:
Sa mitä sanoit?
KLAUS FLEMING:
Miksi karkoitettu?
EBBA FLEMING: Ei kerro siitä Anna Sparren kirje, mut Bondelta ma tiedustella aion.
KLAUS FLEMING: Niin, sen voit tehdä. Hm, hm!… Luultavasti hän jääkin toistaiseksi vieraaksemme?
EBBA FLEMING:
Vain kaksi päivää sanoi viipyvänsä.
KLAUS FLEMING:
Vain kaksi?
EBBA FLEMING: Päivää, niin, mut mielellänsä ois kaksi viikkoakin, vaan ei voi. Hän näyttää viihtyvän ja Kaarinaamme jo katsoo —
KLAUS FLEMING: Vait! Ma kuulen askeleita. Ja muista, Ebba, että seinätkin voi kuulla silloin, kun ei tarvis ois. (Pentti Juustenin ääni kuuluu eteisestä. Marski Ebballe). Tuo kettu puhees äskeisen jos kuuli, voi olla e'essä meillä mestauspölkky.