KLAUS FLEMING: Kaarlen lyömme me taas laivastolla … laivat meillä on.
PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Niin, laivat on, mut huonoiks huomattiin ne Danzigissa, marski muistaa kai?
KLAUS FLEMING (tiuskasten): Häh? josko muistan? Muistan kyllä, Juusten — mut meill' on uusia ja uudet kestää.
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Niin uudet kyllä, mutta vanhat vuotaa —
KLAUS FLEMING (kutea äsken): Voi vanhat korjata ja, hiisi vie, työ Pikkalassa vilkkahasti käy.
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Niin voi, niin voi, mut kaikki maksaa, maksaa…
KLAUS FLEMING: Ma siitä viis… Se huoli teille kuuluu — mun tehtävä on maata puolustaa ja säilyttää se Ruotsin kuninkaalle.
PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Niin, sen ma tiedän, mutta tehtävänne se liiaks maksaa… Linnan taloudesta ja kulungeista mun on vastattava. Tää maa on köyhä…
KLAUS FLEMING: Turun porvareilta te verot uudet kantaa voitte, Juusten.
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (hieman kiivaasti): Vai verot uudet Turun porvareilta, kun entisetkin heill' on maksamatta!