KETTUNEN:
Mut kuink' on Pirin sekä Palon laita?
PALO (kynsii korvallistaan): On pirun keksimä tää nahkakauppa: jos oman pelastaa, niin toisen myy.
KETTUNEN: Ka, niinhän ain' on tässä maailmassa — ja ehkä säästää heitä marski Fleming.
PALO:
Mut milläs repolaisen juonin, miehet,
te sitten vangiks ottaisitte heidät?
Ma ainakaan en siinä auta teitä?
PIRI:
En minä myöskään.
KETTUNEN: Siitä vastaan minä, kun vain te itse kaupan hyväksytte.
ABR. MELKIORINPOIKA (kääntyen miehiin): No, miehet, meillä ois jo kiire tielle ja ratsut vuottaa tuolla metsän luona.
KURKI (samoin sillan luona): Näin ajan kääntehessä muistakaa: on talot autiot…
PALO:
Se multa paloi.
KURKI:
Ja lapset, vaimot vartoo teitä siellä.