ILKKA:
Häh?
NOITA: Mua saattaessaan Kyrön poikki toi poikas lautan, jolla pelastuit.
ILKKA:
Vai niin — ja nytkös tulit palkoillesi?
NOITA: Ma tyydyn siihen, minkä vannoit silloin ja vielä kerran nahkas pelastan.
ILKKA: Vai vielä kerran? … mutta muista, akka, tää nahka onkin kalliin otuksen.
NOITA:
Ja kallihista sitä kaupitaankin —
ILKKA:
Vai minun tietämättä kaupat tehdään?
NOITA:
Niin.
ILKKA:
Mik' on hinta vanhan kontion?
NOITA:
Vain tuhat päätä sekä verot maan.