KONTSAS: Nyt soitetaan jo pois… Sä näitkö, Ilkka, ett' oli kirkossa myös Hannu herra!
ILKKA (vilkastuu):
Fordellko liikkuu taaskin matkoillansa?
KONTSAS:
Niin, herra Pännäisten, hän aikoi tänne!
ILKKA (sydämmellisesti):
Ja tervetullut on tuo kunnon mies. (Pentti tulee).
Mut kuink' on äitis laita, Pentti?
PENTTI: On äitiparka yhä säikyksissään ja verissä on silmänterä hällä, kun vain ei raukka saisi sokeaksi!
ILKKA:
Vai sokeaksi! — Voi, sen perkeleitä!
POUTTU:
Ja kuitenkaan et yhdy kapinaan?
ILKKA:
En.
POUTTU:
Et nyt, et milloinkaan?
ILKKA: En vielä. Mut jos ma marskin suusta omin korvin saan kuulla, ettei kohta pääty rutto ja ruhtinas jos auttaa meit' ei voi, vaan jättää niinkuin kulkukoirat tielle —