NOITA: Niin, koittakaahan köyttää, koittakaahan! (Ei kukaan liikahda). Mut kauppas Kurjen sekä voudin kanssa ma olen tyhjäks tehnyt… Jaakko Ilkkaa ei käsiins' ainakaan saa Kettunen… hän otti tamman … sekä ratsain karkas! Minust' ei marski huoli kuitenkaan…
KETTUNEN: Sen oisko keksinyt tuo kalman ruoka? Hoi, Kukkonen, käy, katso tanhuaan! (Ens. talonpoika menee. Syrjään): Jos Ilkka kynsistämme päässyt on, on kauppa marskin kanssa purkaunut — ja silloin pelastaukoon se, ken voi!
NOITA:
No, Kettunen, käy tuonne tupaan vain…
ENS. TALONPOIKA (tulee takaisin): Niin, tanhua on tyhjä … ratsun jäljet käy Pyhäjärveen pitkin ojannetta…
(Oikealta taka-alalta leimahtaa äkkiä valtava tulenliekki).
KETTUNEN:
Vaan kuka perkele se leirin polttaa?
ENS. TALONPOIKA (oikealta kurkistellen):
Se vanha lato lieskaa…
TOINEN TALONPOIKA: Palon ruoja sen siell' on syttänyt…
KETTUNEN: Se tästä puuttui — ja silloin palaa meiltä kuormat siellä ja kaikki tavaratkin…
NOITA (ilkeästi):
Tavaratkin! (miehille)
No, jokos ymmärrätte … (miehiä ryntää perälle).