KAARINA (ryhtyen riisumaan päältänsä turkkia y.m., jotka yksitellen jättää palvelijalle): Kas niin, nyt ollaan, Mikko, linnassa me jälleen! Kyll' onkin pakkanen … ja Suitiasta on matkaa kyllä tänne Turkuun asti. Kas, tuoss' on turkki … tuossa talvilakki ja tässä päällyskengät … kaikki tyyni saa Mikko viedä piha-kammioon. (Palvelija yrittää mennä). Ei, varros hetki, tiedätkös sä, Mikko, jos uutta kuulunut on Pohjanmaalta ja kuink' on sodan laita?…
Palvelija (vaatteet käsivarrella):
Nuijasodan?
Niin, Jaakko Ilkka on nyt hirsipuussa.
KAARINA: Vai sai hän vihdoin toki rangaistuksen — no, hänest' on siis rauhaan päästy…
Palvelija: On — ja neljä Ilkan rikoskumppanista on samoin mestattuna Ilmajoella; ne vouti hirtti, kertoi Pentti herra.
KAARINA:
Sen on he ansainneet, … siin' onko kaikki?
PALVELIJA: Ei, armon neiti, Ilkan hirtettyä on siellä syttynyt jo uusi liekki.
KAARINA:
Sa mitä tarkoitat? Uus kapinako?
PALVELIJA: Niin, armon neiti, uusi kapina — ja monta juttua ma kuulin siitä, mit' ovat nuijalaiset voudin tehneet…
KAARINA (istuutuen):
No, annas kuulla!
PALVELIJA: Tarharannan luona he yllättivät vouti Melkersonin — sen "maitoherran" niinkuin kansa kutsuu (nauraa) — kun tämä tyynnä ajoi kuomireessä; ja siinä riisuivat he turkin hältä ja sitten takin, sitten…