[435] Lettres à M. Panizzi, T. I, s. 300.
[436] Ainakin vakuuttavat muutamat Mériméen läheiset tuttavat, että hän oli taikauskoinen s.o. uskoi ennustuksia. Niinikään kertoo Le Temps (13 p. tammik. 1874) hänestä seuraavaa: "Kuten useat epäilijät, oli Venus d'Ille'n tekijäkin taikauskoinen. Eräänä päivänä ennusti hänelle muuan mustalaisakka, että hän saa surmansa kiehuvan veden kautta. Mérimée koetti nauraa koko jutulle, mutta ei hän sitä koskaan unohtanut. 'Miten hiton lailla on minun meneteltävä välttääkseni joutumasta kiehuvaan veteen', sanoi hän joskus ystävilleen. Eikä hän enää ottanut kylpyjäkään sitomatta vesikranaa naurettavan huolellisella tavalla: tuo ilkeä ja pahaa tietävä ennustus ei näet poistunut hänen mielestään. — Joku aika myöhemmin rakennettiin Ranskassa ensimmäinen rautatie, jonka vihkimisjuhlassa Mériméekin virkansa puolesta — hän oli silloin valtioarkeoloogi — oli läsnä. Veturi oli valmiina, koneenkäyttäjä koetteli höyryn painetta ja kun höyrypannusta äkkiä ruiskahti väräjävä vesisuihku, nähtiin Mériméen lyövän otsaansa samalla kun kuultiin hänen ääneensä huudahtavan: 'kas tuossa se nyt on!' Kauvan aikaa pysyi hän sitten siinä luulossa, että hän on saava surmansa höyrypannun halkeamisen kautta syntyvässä rautatieonnettomuudessa. Siitä huolimatta käytti hän usein hyväkseen näitä uusia kulkuneuvoja; mutta hän ylpeili mielellään siitä, että joka kerran kun hän osti piletin antausi hän myöskin hengen vaaraan fatalistin uhkarohkeudella."
[437] Lettres à Panizzi, T. II, s. 356, 370 ja 390.
[438] Lettres à une Inconnue, T. II, s. 359.
[439] Lettres à Panizzi, T. II, s. 392.
[440] Lettres à une Inconnue T. II, s. 369, [441] Lettres à Panizzi, T. II, s. 442.
[442] Lettres à une Inconnue, T. I, s. 106.
[443] Filon, Mérimée et ses amis, s. 349. Filon antaa muuten jotenkin seikkaperäisen kuvauksen näistä hautajaisista.
[444] Macbeth, suoment. P. Cajander, s. 86.
[445] Paul de Saint-Victor, Barbares et Bandits. 1871, s. 139.