On tummenpi taivas kuin Suomessa konsaan
Ja lämpöisempi on luontokin tää
Ja lehmusten oksilla rastahat laulaa
Ja leivoset lennossa helkyttää.
Ja tummempi tukka on immellä tällä
Ja mustempi silmä ja pyyteinen
Ja tunnetta täynnä ja tulta on rinta
Ja kuumina polttavat suukkoset sen.
Vaan miksikä nyt juur' Suomea muistan,
Muistan sen neitoa, taivasta.
Ja miksikä nyt niin selvähän tunnen:
Tää kaikki on sentähän vierasta?
Toukokuulla 1890.
MUSTAT SILMÄT.
Tiesin kyllä ammoin, että
Silmät ovat sielun peili,
Tiesin, että niissä juuri
Hengen syvyys kuvastuupi —
Vaan en tiennyt ennen, että
Silmät on kuin viepä rimpi:
Niihin jos sä vaivut kerran,
Ijäks päiviks uppoot sinne.
JOS TOHDIT JA TAHDOT.
Jos tahtonet tyyntä ja rauhaa vaan
Ja mökkiä lahden pohjukkaan,
Kuss' myrsky ei konsaan raivoo,
Jos pelko sun valtaa, kun vain näät,
Ett' vinkuen rientävät tuulispäät,
Ja pilvet jo peittää taivoo;
Jos säikkynet huolia rinnallain,
Ja itkenet vaaroja vaikertain,
Elämässä kun aina ne kohtaa,