Ikä jatkui, vanhenin, viisastuin,
Elon taistelun touhussa karkastuin,
Sydän kylmeni kurjuudelle.
Kun lämpöä tarjoo, kylmää saa,
Kun koettavi kansaa innostaa,
Sun nauravat nuoruudelle.
Jos kunnioitusta sä tahtonet siis,
— Mä moisten kunnioituksesta viis!
Ole hiljaa, hiiskahtamatta.
Vaan syyhyiskö kielesi sittenkin,
Niin näin sinä nuorille huudakkin
Ja ärjäse arvelematta:
»Mitä hullua, nuoriso, ryntäilet,
Mitä riehut, leimuat, intoilet,
Mitä haaveesi aikaan saapi?
Ihantees: vapaus, samanvertaisuus,
Sekä joutava muu joku aate uus
Muka taistella kannattaapi!
Käy kirkko jo heikoksi hermoiltaan,
Ei valtio suo, ett' huudellaan,
Pian tukkivat suun, tukahuttaat.
Mut kiltti jos oot, käyt kirkossa ain',
Ja kiitosvirsiä veisaat vain,
Niin leipähän sun vakauttaat.
Ota vaari sä neuvosta vanhempas,
Joka myöskin hourasin hourettas
Ihanteista ja haaveiluista.
Ihanteet ovat laihat. Ne kuivettuu,
Ajan vieressä jää vain paljas luu —
Ei kannata riehua luista!»
VALTION SYÖTTILÄÄLLE.
Huoleti halveksu vain mua valtion syöttiläs korska —
Valtio työlleni mun eihän se leimaansa lyö —
Istu sä herkuillas, lue arvonjärjestys-listaa,
Josta sä turhaan mun arvoa etsinyt liet.
Katsele Kalenterias, lue ulkoa palkkaussäännöt,
Aika sun harmentaa, ikähän ansio on.
Aika kun täytetty on, saa onnesi kukkuran kauniin,
Kuuliaisuutesi sun »tähdellä» tunnustetaan.
Oppia oivaa myös sinä selvähän kaikille saarnaat:
Purjetuulehen on helppoa höllöttää.
MIES KUIN MUUTKIN.
On Olli mies kuin muutkin hän;
Syö kolme kertaa päivähän,
Ja kerran vain on päissään.
Hän oikein siinä tekeekin,
Kun täyttää joskus päänsäkin —
Pää näetten tyhjä muuten aina ois,
Jos täytettä hän vatsalleen vain sois.