Ne laulaa ilmi ilojaan, kun kevät vihdoin koitti
Ja keväthellä heltehyt kun takatalven voitti,
Nuo sirkku raukat riemuitsee, ne laulaa toivehilta:
Kai Luoja heidät huolestaa ja suojaa huuhkajilta.
Ja luonto, äsken uinuva kuin impi unelmissaan,
Se puhtoisena havahtuu nyt neitsyt-aatoksistaan,
Ja kastehelmet heinikon ne välkkyy päivää vasten
Kuin kirkkaat riemun kyyneleet vain silmiss' autuasten.
Nuo sinitaivon sirkkuset ne tenholaulullansa
Tään luonnon, äsken uinaavan, havautti unestansa —
Ja keväthelle hellittää ja nuojuu nuori heinä
Ja kevätkeijuin toivehet soi soiton säveleinä.
II.
Keväisen luonnon lainen
On Suomen kansa:
Kuin luonto kasvit, kukkaset
Luo helmastansa,
Niin loi ja luopi ilmoillen
Tään kansan henki keväinen
Ihanan taiteen kukkaisnummet,
Vakaisen tieteen vankat tammet —
Ja kaikki kantaa Suomen leiman
Ja kaikki juurtuu kansan henkeen.
Kun kevätpäivä koittaa taivahalla
Valaisten vaarat, rinteet, hongikot.
Eloisa tuuli tuntuu kaikkialla
Havauttaa huojuun korven kuusikot —
Säteistä päivän, honkain huojunnasta
Heräävät luonnon lauluniekat vasta;
Liverrys täyttää kohta lehdot nuoret,
Etäällä raikuu vastaan rantavuoret,
Kajaten huomenkoiton kultaisuutta,
Uhoten aamu-ilman ihanuutta.
Jo Suomen taivaallenkin koitti viimein
Myös kevätpäivä.
Nyt senkö pilveen peittäis kaakon usma
Tai idän häivä?
Ei koskaan, ei! Tää aurinko uus
Valon voimalla tunkevi pilvestä taas —
Ole huoleti, kansa, on turvassa maas:
Nyt valvovi itsetietoisuus.
Tää itsetietoisuus se lämmön loi
Ja uusi aika raittiin ilman toi
Ja näin sai vihdoinkin mun kansan huomen.
Havautti huomenhenki myös Suomen laulajat,
Keväisen leivon kanssa he kilvan laulavat
Ja heidän soittoneuvoistansa
Kuulee vanhan Väinön kansa,
Kuinka sointuu suomenkieli,
Kun on kansan kevätmieli
Soiton saajan kanteleessa.
III.
Veisti vanha Väinämöinen,
Lau'isti suvannon sulho
Hau'inluusta soittoneuvon,
Kalanluusta kanteloisen
Itselle ajankuluksi,
Kansallensa koetteheksi.
Kun oli soitto suorittuna,
Valmihina vaskikieli,
Käski nuoret, käski vanhat,
Käski keskinkertaisetki
Soittamahan soitintansa,
Tuota ruotaista romua.
Soitti siinä nuoret, vanhat,
Soitti pii'at, soitti poi'at,
Vaan ei soitto sointununna,
Laulu laululle tehonnut:
Kielet kierohon kävivät,
Jouhet parkuivat pahasti,
Ääni kaikui karkeasti,
Soitto julmasti sorisi.