—Pianpa Aliina saikin tulemaan, sanoi emäntä, kun he astuivat tupaan.
—Onko siellä vielä miten paljon puimista?
—Viimeinen lataus on menossa, vastasi isäntä istahtaen lavitsalle.— Elä viekään sitä pannua kamariin, tässä tuvan pöydällä on niin mukava juoda leketellä.
Hän kääntyi valmiiksi pöytään päin ja naurahdella myhäili siinä tyytyväisenä, kuten ainakin perheen isä joukkonsa keskellä.
—Yhdentekevä, sanoi emäntä pyyhkien pannunsa päällystää.
Hän kävi noutamassa muut kahvikojeet, ja sitten he toinen toisella puolen pöytää istuen joivat ja juttelivat.
—Luuletko tänä syksynä tulevan jyvähinkaloiden täyteen? arveli emäntä.
—Kyllä ne tulevat, tuskin mahtuukaan, kehui Auvinen.
—Jokohan nyt päästäneen jyviä myömään?
—On niitä nyt myödä aivan enemmältä.
—Niinhän sinä kehuit viime vuotenakin, mutta kellekä niitä myötiin?