—Joutaahan nyt, sanoi Auvinen tuupaten takkinsa pielustaa kiinnemmäksi, se kun pyrki aukenemaan.
Laiva viheltää tuikautti lyhyet hyvästinsä ja alkoi jatkaa matkaansa. Auvinen katseli laivan menoa, kunnes laiturille jääneet vaimot olivat menneet ulommaksi, lähti sitten nousemaan pihaan, mutta pistäytyi kumminkin vielä rannalla olevaan verkkohuoneeseen, jonka nurkkaan kätki jotain poveltaan. Sieltä hän käveli pihaan, jossa oli kotona emäntä ja yksi piika. Lapset olivat menneet pellon takaa aholta marjoja katselemaan.
—Terveisiä kirkosta, sanoi Auvinen leppoisella äänellä ja alkoi heittää takkiansa.
—Kiitoksia paljon, vastasi emäntä.—Aikaisinpa nyt laiva joutuikin.
—Joutuihan se, kun ei tarvinnut käydä Pitkässälahdessa ja muutenkin on näin tyyni.
—Saarnasiko siellä nyt Hovin nuori maisteri, niinkuin mennä pyhänä arvelivat.
—Maisteri saarnasi ja kyllä siitä tulee hyvä pappi, kehui Auvinen.
—Vai hyvästi saarnasi. Mistä se olikaan tämän päivän teksti … niin, kun Vapahtaja opetti kansaa venheestä.
—Siitä juuri, todisti Auvinen.—Ja niistä verkoista ja kaloista. Kyllä se puhui kerrassaan hyvästi, ei luulisi niin nuorelta mieheltä sillä lailla lähtevän.
—Vieläköhän tuo saarnaa tänä kesänä.