—Kyllä joutuu, kun olette ahkerasti Aliinan apuna, alussa on kesä. Isänne tuopi ensi kerran kauppiaassa käydessään lankoja, puhukaa sille, minkänäköisiä haluatte.
Kohta oli tytöillä kokoelma langanpäitä, ja kun isä lupautui niiden mukaan tuomaan kankaan tarpeet, niin loppuipa Aliinalta apulaisten puute. Myöhään iltasilla lapsutti käämirukin poljin, ja milloin varsinainen kutoja poistui kangaspuiden takaa, oli apulainen kohta paikalla.
—Elkää työntäytykö kutomaan, en minä anna, torui Aliina.—Monta väärää rantua olette jo tehneet ja niitä sitten minun purkaa.
—Kudo sitten kiireesti, että joutuu meidän hamevaate, kiirehtivät tytöt.
—Mihinkä niillä on kiire?
—Arpajaisiin.
—Pysytte vielä muuallakin eikä arpajaisissa.
—Sinäkö vain menet.
—Menen minä.
Tässä molemminpuolisessa etujen valvomisessa pysyi sisarusten väli riitaisena ja kylmänä.