Pari päivää ennen arpajaisia meni Aliina viemään keräämiänsä voittoja arpajaispaikalle. Iida oli jo kotonaan, mutta sillä oli niin paljon tekemistä arpajaisten valmistuksissa, ettei kirjeessä puhutusta pitkästä puhelusta tullut mitään.
—Jää sinäkin toveriksi laittamaan, niin sittenhän meillä on aina aikaa, kehoitti Iida.
—En minä nyt voi jäädä, sanoi Aliina.
—Miksi et? Täällä olisi niin paljon järjestämistä.
—Mitäpä minä osaisin tehdä! Enkä minä oikein viitsisi jäädä teille olemaankaan niin moneksi yöksi, kun on tuo pääkaupungista tullut sisaresi täällä.
—Mitä sinä siitä kainostelet, rohkaisi Iida.—Se asuu eri kamarissaan ja kirjoittelee kansanjuhlassa pidettävää esitelmää naisasiasta. Ei se tule meitä häiritsemään.
—Pitää minun sittenkin olla arpajaisten edellisenä päivänä kotona, sillä sinne taitaa tulla silloin vieraita, tunnusti Aliina.
—Ketä vieraita?
—Hilja sulhasineen ja ehkä joku muukin, sanoi Aliina vähän hämillään.
—No sitten minä ymmärrän, enkä kiusaakaan jäämään, sanoi Iida nauraen.—Luultavasti se joku on Augusti nimeltään, ja tottahan nyt arpajaisissa esitellet sen minullekin.