—Vaikkapa maksatkin, niin elä intä; minä olen käynyt mökkiläiseni kanssa käräjätä tämänlaisesta asiasta. Kyllä se pysyy, joka kerran kylmään metsään on mökin tehnyt. Et saa elinaikanaan pois, jos et maksa kaikkia sen työvaivoja.
—Sillapa minä sanoin, että minä en lähde, sanoi Lassi. Minä en kyllä paljon ymmärrä raamatun kannalta, vaan oikeuden kannalta minä tiedän, että ei tule sitä tuomaria, joka minut panee pois niillä puheilla, kun vaan en tee rikosta.
Hemmo muuttui vähän lempeämmäksi.
—Elä sinä Lassi tyhjästä nosta noin suurta melakkata. 'Vihastukaat, vaan elkää syntiä tehkö', sanoo sanassakin.
Lassi ei näyttänyt lempeämmältä, kiskoi vain savuja piipusta, joka yllätteli sammuakseen, ja sanoi:
—Kun on tarvis, niin minä nostan melua, olkoonpa synti eli mikä…
—Mitäs tarvista tässä on kiistelemiseen, tehdään vain sopimus.
—Ei kaiketi tarvista, kun et mainitse minun mökistä poispanosta mitään.—Vaan mistäs kirjantekijä saadaan?
—Käy sinä, Jahvetti, kutsumassa Lassilan Antti, se jo ennätti mennä pois, osaa se siksi kirjoittaa, että saapi sen toimeen.
—Ja jos siellä sattuu olemaan Vallaton-Pekka, niin se osaa vähän paremmin, sanoi Lassi.