—Minä olen jo sijaisen laittanut, ilmoitti Hintti. Ja rauhoittuaten isäntä, sillä ei minua kielto estä kuitenkaan. Ja saapihan Jahvikin lähteä?
Tähän ei hän enää vastannut, oli vain äänettä ja näytti jotain ajattelevan.
Kiellosta huolimatta matkue alkoi ajaa ja Jahvi meni mukana. Yksinään Hemmo jäi puhkamaan, ja olisi hänen mielensä tehnyt vähän pauhata, mutta ei ollut, kelle pauhasi. Pojatkin kerkisivät mennä halkometsään ja olivat iloisia. Ainahan silloin on jokainen iloisella mielellä, kun rakkausyhdistyksiä tapahtuu, niinpä pojatkin ja vielä enemmän siitä syystä, kun tiesivät saavansa häissä käydä. Oikein selkäsuonia karsi ilosta, kun he tästä puhuivat ja sitä ajattelivat.
Naimakansa ajoi matkaansa, ja eivätpä hekään olleet suruissaan.
—Kyllä jäi Hemmo nolona katsomaan, sanoi Matti.
—Niin, minun oikein kävi säälikseni, kun niin paljon narrattiin, surkutteli Hintti.
—Kävi minunkin vähäisen, vaan toisekseen, mitä hän vanha mies rupeaa kouhastelemaan, sanoi Matti.
—Minuun se ehkä suuttui kovasti, arveli Pasanen.
—Teidän pitää ruveta ja laittaa toinen morsian, esitteli Matti.
—Ei pitäisi enää narrata, houkutteli Hintti.