—Pane sitten huonoa.
—Pankaapa huonoa tai mitä hyvänsä … vielä puureellä!
—Onpa sulla kuutosia; vaan ne on sitä romutavarata, vähän niillä hyödyt.
—Jahvi, lyö sinä ässiä, että paukkaa, komensi Eerikka.
—Ei ole ässiä, vaan kuninkaita.
—Iske sitten niitä, anna läikää.
Vinkuen putoili kortit, ja useimpia mainittiin lyödessä korkonimellä: kirvesukko, rouvaryökki, pottukuopan rosvo, ja niin aina.
Tätä tekoa jatkettiin. Voitto oli milloin milläkin puolen. Tyttäret laulelivat keskenänsä, ja välissä lauloi heille Pekka, vaikka ei tytöt olisi sitä sallineetkaan, Pekan laulut kun olivat enimmäkseen ivallisia. Tytöillä oli tätä nykyä mielilauluna tämä:
"Ei saa narrata köyhän lasta,
sen on mieli paha.
Parempi on köyhän kunnia
kuin rikkaan miehen raha.
Katsopa kultani taivahalle,
kun taivas on monenlainen.
Eroitetun kullan sydän
se ompi samanlainen.