—Vähät siitä, mutta yhtähyvin antaa olla jonkun kesän kiusalla sen aikaa, kun pojat katselevat maailman toilauksia. Vaan minä arvaan, että ethän sinä raski lähteä, jos Hintti kirjoittaisi tai laittaisi hyvän sanoman.
—No näin meidän kesken puhuen, saatanhan sen sanoa oikeinkin, että niinpähän se mahtaisi olla… Mutta eihän se ehken tuostaan korjaudu.
—Lähetkö sitten varmaan, jos ei mitään hyvää kuulu, tutkaisi Pekka.
—No sitten lähtään.
—Pidätkö puheesi?
—Siitä se ei saa muuttua, sanoi päättävästi Matti.
—Ja se on silloin päätetty, sanoi hyvässä toivossa Pekka. Siinä on nyt kaksi vekeellä kuin Koposen potatit ahjolla, että jos ei toinen kypsy, niin kyllä kypsyy toinen. Jos ei tytöt rupea höylimmäksi, niin me heretään nöyremmäksi ja lähdetään ja lauletaan erojaisiksi, että
"Tällaisille päiville se mamma meidät laittoi:
viheriäisen koivun oksan kätehemme taittoi."
—Elä enää laula, heitetään ne tuumat vastaiseksi ja ruvetaan nukkumaan, muistutti Matti.
—Sepä olisi tehtävä. Joko sammutan valkean?