Matti kertoi ukin tuumat kokonaan, eikähän ne pitkät olleetkaan.
—No niitä maita! sanoi Pekka lopun kuultuaan. Onnihan sinulle on kukkunut ja kukkuu kuin porokello postin aisassa.
—Ei tiedä vielä, jos ukki vain suunsa mauksi esitteli, epäröi Matti.
—En minä niin luule, vakuutti Pekka. Kyllä se ukki totta puhuu, vaikka sana päivässä tulkoon… Vaan eikö tahtonut ensin rengiksi?
—Kovasti tahtoikin.
—Niinpä minä sen arvasin, ja jos rupesit, niin ei se olisi ottopojakseen tahtonutkaan, olisi vaan antanut sinun olla renkinä.
—Olisipa voinut.
—No ykisemätä se niin olisi tehnyt, vaan kiitä onneasi, kun on hyvästi mennyt.
—Tuleekohan sinulta lähdetyksi muihin seutuihin kesäksi? kysyi Matti.
—Mitenkähän käynee, kun olisi toveria?