— Ei tällä viimeisellä asialla ole kiirettä, naurahti Laulainen ajatellen samalla aivan toista tyttöä. Mutta tuo Mantusen asia koskee niin ikävästi mieleen, että jos siitä lasten opettamisesta Leppämäellä ei tule mitään, niin minä tulen aivan tuon asian tautta uudestaan.
— Jospa nyt poikaviikarit arvaisivat olla niin pahankurisia, että jättäisit heidät kesäksi rauhaan, toivotti Juutinen.
He lähtivät katselemaan ja kuuntelemaan lopputoimituksia. Laulainen esitteli, että jos menisivät yhtenä puhuttelemaan maisteri Eskolata.
— Ei mennä, kun on toisten tuntemattomain herrain seurassa, epäsi
Juutinen. Se on toista jos olisi yksinänsä taikka tulisi kotiin.
Juutinen lähtikin kohta pois, ennättääkseen ennen aamua kotiinsa. Laulainen jäi vielä juhlakentälle ja piti silmällä, milloin laulajat aikoivat lähteä pois ja meni silloin heittämään maisteri Eskolalle hyvästiä ja kysyi samalla oliko tällä enää mitään sanomista.
— Ei minulla enää mitään erityistä sanottavaa ole, vastasi maisteri. Kehotan vaan siellä kotipitäjässä antamaan samoja neuvoja kuin täälläkin kulkiessa annettiin. Milloinka opettaja menee sinne?
— En ole vielä päättänyt. Ehkä huomenna, vastasi Laulainen.
— Tänäkin iltana lähtee laiva yötä myöten sinne, huomautti maisteri. Minä jään tänne vähäksi aikaa kalastelemaan, sillä tänään ilmoitti herra Finberg kirjeessä, ett'ei hän tule enään sinne entiseen paikkaan ruokatoveriksi.
— Vai niin, vai tänne te jäätte, virkkoi Laulainen. Maisterilla oli kiire toisten laulajain mukaan ja hän heitti vielä kerran hyvästi.